Tromssan museokoira

Lyhensimme ajomatkaa Tromssaan kahdella lautalla.

Autolautta l�htee Olderdalenin satamasta.

Tiet ovat Norjassa kapeita, mutta hyv�ss� kunnossa. Edess� menev�ll� rekalla oli kiire seuraavaan lauttaan ja se ohitti meid�t aika hurjan n�k�isesti, mutta muuten matka sujui turvallisesti ja rauhallisesti.

Tromssan kaupunki n�kyy. J�lkik�teen kuulimme, ett� kaupungin alle on rakennettu laaja tiest� suurine liikenneympyr�ineen. Me ajelimme koko ajan auringonvalossa ja ihmettelimme, ett� onpa Norjan viidenneksi suurin kaupunki aika pieni. L�ysimme hyvin Tromssan museon saaren etel�p��st�.

Museokoira l�ytyi muinaisnorjalaisten osastolta rakennuksen toisen kerroksen keskimm�isest� salista. Siell� istui vanha, kaunis porokoiranarttu hieman h�mmentyneen ja surullisen n�k�isen�.

Turkki oli tummanhallava, samanv�rinen kuin esimerkiksi Cikkin tytt�rell� Pilvipolun Onervalla. Se oli hieman kihara niinkuin Cikkinkin turkki. Paikalle tuli pieni lapsi �itins� kanssa ja ojensi heti k�tens� lempe�silm�isen koiran turkkia kohti. H�lytyskello p�r�hti soimaan. Eli totesimme, ett� emme voi tutkia karvanlaatua. P�� oli suhteellisen leve� niinkuin n�kemill�ni useimmilla K�sivarresta ja Norjan puolelta rotuunotetuilla koirilla. Otsapenger ei ollut ihan yht� n�kyv� kuin Cikkill�. Koiralla oli pystyt, melko kaukana toisistaan olevat korvat, jotka oli leikattu p�ist��n.

Nils Peder Siri ei ollut varma Piikan em�n nimest�, mutta muisteli ett� se olisi joko Muste tai Cahpe.