Uusi el�m�ni vaati viel� yhden kipe�n p��t�ksen. Tammikuun 2008 lopulla j�tin hyv�stit iloiselle, uskolliselle yst�v�lleni Tsahpille. En saanut toimimaan yht�l�� yksi autoton ihminen ja kolme koiraa. Yleisiss� kulkuneuvoissa ei yksi ihminen saa kuljettaa kuin kahta koiraa. Harvalla yst�v�ll�k��n on niin isoa autoa, ett� siihen mahtuu kolme vierasta koiraa, etenkin kun on sek� uros ett� nartut. Lenkeill� kaikki sujui mukavasti, jos ei tullut muita koiria vastaan tai pime�st� joku ep�ilytt�v� kulkija. Silloin koirat k�ytt�ytyiv�t kuin lauma, jota uhataan. Ne haukkuivat ja r�hisiv�t, vaikka yksil�in� kaikki osasivat k�ytt�yty� kohtuullisen rauhallisesti.
Tammikuun 2008 sunnuntaina k�vin Tsahpin kanssa viimeisen kerran sen lapsuudenkodin maisemissa Pyytivaaralla, miss� se sai el�� vapaana ja onnellisena kuusi vuotta. Iloisena Tsahpi juoksi vanhalle kotiovelle.
ja katsoi minua h�mmennys silmiss��n, miksi ei p��se sis��n niin kuin ennen.
Tied�n, ett� Tsahpi saa hyv�n hoidon ja on tyytyv�inen uudessa kodissaan el�kel�isen ainoana koirana, jakamattoman huomion ja rakkauden kohteena. Koira muistaa mutta ei muistele. Min� muistan, muistelen ja ik�v�in.
san. Reino Helismaa Kaksi on kulkijan yst�v��: on vihre� mets� ja maa. Maaemo hell�sti viihdytt�� sen suojassa taivaltavaa. Mets�st� vuoteen saa k�yh�kin, se sammalen pehme� on. Ja havina haavan on kulkurin y�n peitteen� korvaamaton. Pett�� ne eiv�t voi sua milloinkaan, luonto ei hyljeksi kulkijaa maan. Ihminen pett�� vaan. Kaksi on kulkijan kultaista: on aurinko kirkas ja kuu. Aurinko kulkurin oppaana niin korkeella kaareutuu. Kuunvalo rikkaaksi k�yh�n saa, ja kultaista taikaa se ties. Ei herjaten voisi se huudahtaa: pois, pois sin� kulkijamies! Pett�� ne eiv�t voi sua milloinkaan, luonto ei hyljeksi kulkijaa maan. Ihminen pett�� vaan.KAKSI YST�V��
