etusivu | | suomenkarja | | suomenhevonen | | suomenlammas | | suomenvuohi | | maatiaiskana |
pohjolan mehiläinen | | paimensukuinen lapinkoira | | porokoira | | maatiaiskissa |

Paimensukuinen lapinkoira

Irene ja Lilli kanervikossa

Paimensukuinen lapinkoira on persoonallinen, pitkäikäinen ja älykäs.



Nuori Tsahpi

Se on ystävällinen perhekoira ja luotettava retkeilijän kaveri.



Riina tanssii puupinolla

Ketterä ja kekseliäs.



Pepe, Taiku ja Irene

Kaikki värit ovat sallittuja. Turkki on helppohoitoinen ja jokasäänkestävä, mutta ulkokoiraksi paimensukuinen ei sovi. Se on ennenkaikkea ihmisen koira.



Joiku paimentaa lampaita

Paimensukuisen kanssa voi harrastaa mm. etsintää, jälkeä, tokoa, agilitya ja paimennusta. Se pysyy yleensä hyvin omalla pihalla ja suhtautuu ystävällisesti muihin kotieläimiin.



Cabba ja porot

Kannasta löytyy hyviä poropaimenia.



Suomalaisia alkuperäisrotuja ovat suomenpystykorva, suomenajokoira, karjalankarhukoira, lapinporokoira ja suomenlapinkoira, josta on erillisenä säilytetty paimensukuinen lapinkoira.

Perinteisessä kennelharrastuksessa on pyritty jalostamaan kaikki koirarodut, myös suomalaiset alkuperäisrodut, ulkomuodoltaan yhtenäisiksi. Menetelmänä käytetään linja- ja sukusiitosta sekä runsaasti samoja toivottua tyyppiä periyttäviä yksilöitä. Jalostustyössä ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota kannan alkuperäisyyteen, geenipohjan laajuuteen eikä käyttöominaisuuksiin. Tämän tyyppisen jalostuksen seurauksena perinnölliset sairaudet pikkuhiljaa lisääntyvät ja geeniaines köyhtyy. Todelliseen tarpeeseen perustuvat käyttöominaisuudet heikkenevät ja maatiaiskannalle tyypillinen ulkomuodon monimuotoisuus häviää.

Tämän perinteisen koiranjalostuksen rinnalle on nousemassa vaihtoehtoinen koirankasvatus, jossa pyritään säilyttämään eri alueiden alkuperäisiä maatiaiskantoja käyttöominaisuuksia kunnioittaen ja geenikannan monimuotoisuutta vaalien. Maailmassa on satoja kennelrotuja, mutta poroja paimentavia tai niistä jalostettuja rotuja ovat vain suomenlapinkoira, lapinporokoira ja ruotsinlapinkoira. Suomenlapinkoira ja lapinporokoira ovat kotimaisia alkuperäisrotuja, joissa molemmissa on vielä mahdollisuus maatiaskannasta polveutuvien sukulinjojen säilyttämiseen.

Paimensukuista lapinkoiraa säilytetään suomenlapinkoirarekisterissä erillisenä kantana. Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry (PLS) perustettiin 1981 ja sen tavoitteena on säilyttää poropaimennukseen käytetystä kannasta polveutuvat pitkäkarvaiset porokoirasuvut, jotka polveutuvat 28:sta taustoiltaan tunnetusta kantakoirasta.

Paimensukuinen lapinkoira on ollut uhanalainen, koska yli 20 vuotta on ollut vaarana, että vanhat paimenkoirasuvut sekoittuvat oman rekisterinsä sisällä rotumääritelmän mukaisesti yhtenäisiksi jalostettuihin suomenlapinkoiriin, joiden kaikkien kantakoirien taustoja ei ole selvitty. Tällöin maatiaiskanta olisi lopullisesti menetetty. Sitä on kasvatettu viimeiset parikymmentä vuotta vapaaehtoisesti suljettuna pienissä kotikenneleissä ilman ulkomuotoon kohdistuvia paineita. Siksi se on luonnostaan säilynyt monimuotoisena ja persoonallisena koirana.

Paimensukuista lapinkoiraa säilyttävät vastuulliset kasvattajat pyrkivät käyttämään kantaa mahdollisimman laajasti ja kiinnittävät erityistä huomiota koirien terveyteen ja lisääntymisominaisuuksiin. Tärkeää on säilyttää koiran alkuperäisiä käyttöominaisuuksia. Paimensukuisia lapinkoiria käy runsaasti Porokoirakerhon järjestämissä poropaimennustaipumuskokeissa ja -kilpailuissa. Jonkun verran koiria on perinteisessä työssään porokoirina. Paimensukuisia lapinkoiran pentuja syntyy nykyään vuosittain 200-250.

Paimensukuiselle lapinkoiralle on laadittu suojeluohjelma. Tilastollisesti kannan laajuutta voi seurata Veikko Liljan kehittämien kantakoiraprosenttien avulla.

Vuoden 2003 lopussa käynnistyi FT Mikko Koskisen lappalaiskoirien DNA-tutkimus, josta tulee olemaan hyötyä suomalaisten alkuperäisrotujen suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran jalostuksessa.


Linkkejä: