kirjat

valokuvat


suakkunoita

Pilvipolun kennel


maatiaiset

sh-ori Pilven Poika




arkisto

yhteystiedot
 

Cikki in memoriam

Cikkin ilme

Cikki s. 21.12.1996 k. 18.1.2006

 

Jouduin tekemään vaikean päätöksen ja päästämään Cikkin kaitsemaan pilvilampaita.

Tiistaisena pimeänä pakkasiltana Cikki kävi niinkuin tuhansia kertoja ennenkin Pepen kanssa iltapisulla. Kun pienen hetken kuluttua huhuilin koiria sisään, paikalle saapui vain Pepe. Cikki tuli muutamaa minuuttia myöhemmin kolmella jalalla kulkien. Kannoin sen sisään. Cikkin jalka roikkui oudosti ja sisäreunassa oli pitkä, mutta ei syvä haava niinkuin jalka olisi repäisty irti jonkun hampaista. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka sanoi, ettei nyt illalla ole mitään tehtävissä, koska hänellä ei ole röntgeniäkään. Kehoitti tulemaan seuraavana päivänä vastaanotolle. Cikki nukkui yön rauhallisesti. Aamulla läksimme viemään Cikkiä Joensuuhun, koska tiesin vastaanoton aukenevan kahdeksalta. Cikki nukutettiin, että jalka voitiin tutkia. Se oli täysin poikki eikä Joensuusta löytynyt eläinlääkäriä, joka sen olisi pystynyt leikkaamaan. Eläinlääkärikään ei pystynyt sanomaan, missä jalka oli niin pahasti katkennut. Siinä Cikkin nukkuessa minun oli tehtävä raskas päätös. Cikki oli hyvässä kunnossa, mutta jalan paraneminen olisi ollut epävarmaa. Lisäksi oma elämäntilanteeni on nyt niin hankala, että minun olisi ollut vaikea järjestää Cikkin pitkäaikaista hoitoa. Cikki luotti minuun, mutta muut eivät saaneet koskea sen kipeään jalkaan.

Itkin kaipuuta, itkin menetyksen tuskaa, itkin, koska tunsin syyllisyyttä, etten voinut auttaa uskollisinta ystävääni. Sydämeni on surusta lyijynraskas.

 

Cikki

Cikki ei enää koskaan herännyt ja katsonut minua uskollisilla silmillään.
Hyvästi, Cikki-kulta, anna anteeksi!

 

Cikki ja lumimetsän valo

Cikki oli hieman totinen, peloton ja uskollinen ystävä. Cikki oli erinomainen porokoira. Cikkin kasvattaja sanoi, että se edusti sellaisia kautokeinolaisia porokoirasukuja, joita ei enää löydy. Se oli ainutlaatuinen. Jos koirasi sukutaulussa lukee Cikki, voit olla siitä varauksettoman ylpeä.

Muuttuneen elämäntilanteeni takia minä olin joutunut etsimään ja jo löytänyt uudet kodit Silvalle ja Tsahpille. Ystävistäni luopuminen tuntui minusta kahdelta kuolemalta, joiden piti tapahtua tulevana viikonloppuna. Viimeiseen asti uskollinen Cikki säästi minut omalla lähdöllään kahdelta muulta suurelta ikävältä. Cikki teki tilaa tyttärelleen Silvalle. En kykene luopumaan myöskään iloisesta Tsahpista. Eiköhän sopu sijaa anna uudessa pienessä kodissani, jonne siis kanssani muutavat koirista Cikkin jälkeläiset Pipari ja Silva sekä paimensukuinenTsahpi.

Olin suunnitellut matkustavani Cikkin kanssa kesällä Kautokeinoon näyttämään sitä kasvattajilleen. Nyt otan mukaani Cikkin tuhkat ja levitän ne tunturiin kiittäen poromiehiä saamastani lainasta.

 

Cikki ja jäljet lumessa

En aavistanut sen päivän tulevan näin pian, jolloin uskollisen porokoirani jäljet eivät enää palaakaan luokseni.

Suurella kaipauksella
Kirsti
ja lapset