Muistatko syyskuun

J�rvenlaskunmets� syntyi �killisest� luonnonmullistuksesta. Hallittu muutos riist�ytyi padon murtuessa kaaokseksi. Paluuta entiseen ei ollut, vesi ei virtaa yl�sp�in. Lohdullista, ett� ajan kuluessa kehittyi uutta ja ainutlaatuista. T�m� maisema vahvistaa ja innostaa. Kuva otettu itselaukaisimella.

Kun H�yti�isell� myrsky�� ja aallot hiovat rantakivikkoa, mietin, kaipaako j�rvi entisi� rantojaan. Enp� usko.

Rusakko ja min� sen tied�mme: omenat maistuvat parhaimilta juuri kun ne ovat putoamaisillaan.

(kuva: Aatos Lilja)

Mit� n�et t�ss� kuvassa? Joutsenia ruokailemassa s�nkipellolla Valtimolla vai kuusi pariskuntaa ja yhden yksin�isen?

Muistojeni kartta johdattaa minut vanhoille, tutuille paikoille

kuten Murtovaaran talolle

Murtoj�rvelle

karsikkopet�j�n juurelle.
Ylv��n� vanha aihki kantaa kolmatta vuosisataa meid�n ihmisten murheita, suruja ja ehk� v�h�n ilojakin.

(kuva: Katja Kangas)

Hiidenportille

Suolammen yli kantautuu jokin haju

joka houkuttaa niin

ett� Tsahpi sulkee korvansa minun varoittavilta huudoiltani. Joskus on vain ment�v�.

Mutta yst�v�n luo palataan.
Meille j�i kyll� v�h�n arvoitukseksi, oliko vastarannan puussa ilves vai s�hisev� lintu.

Valokuvaamisen lis�ksi v�rit ovat minulle t�rke�� terapiaa. Viime tammikuussa pukeuduin mieluiten tummanruskeaan, kes�ll� valitsin jo hele�� vihre��. Viimeviikolla piti ostaa uusi takki, kun kaikki vanhat olivat liian isoja. Ostin puolukanpunaisen.