Sure loppuun

Runo merkitty muistiin korvakuulolla, jaksotus ja v�limerkit ovat omiani, kuvat Patvinsuolta ja Kontioniemest� lokakuussa 2006.

Gustav Fr�ding
Lohtu

Kun suru saapuu

niin kuin mets� vaipuu y�n h�m�ryyteen

joka eksytt��

niin kuka uskoo valoon
joka haipuu

ja hohtaa kaukaa vain
ja h�vi��.

Sen v�lke pilkkaa
ja se harhaan viekin

jos auringoksi uskoo virvaliekin.

Ei, sure loppuun

kunnes suru hukkuu.

Kun mieli uupuu

vain sen lohdun saa
kuin eksynytkin mets�nhelmaan nukkuu

ja sammalm�tt��n syliin uinahtaa.

Ja kun h�n her�� uuden aamun koissa

taas valo loistaa mets�n pimennoissa.

L�ysin runon love recordsin cd-levylt� Syyslaulu. S�vel Erna Tauro, laulu Bo Andersson