kirjat

valokuvat


suakkunoita

Pilvipolun kennel


maatiaiset

sh-ori Pilven Poika




arkisto

yhteystiedot
 

Tromssan museokoira

Lyhensimme ajomatkaa Tromssaan kahdella lautalla.

Autolautalta

Autolautta lähtee Olderdalenin satamasta.

 

Tiellä Tromssaan

Tiet ovat Norjassa kapeita, mutta hyvässä kunnossa. Edessä menevällä rekalla oli kiire seuraavaan lauttaan ja se ohitti meidät aika hurjan näköisesti, mutta muuten matka sujui turvallisesti ja rauhallisesti.

 

Tromssa näkyy

Tromssan kaupunki näkyy. Jälkikäteen kuulimme, että kaupungin alle on rakennettu laaja tiestö suurine liikenneympyröineen. Me ajelimme koko ajan auringonvalossa ja ihmettelimme, että onpa Norjan viidenneksi suurin kaupunki aika pieni. Löysimme hyvin Tromssan museon saaren eteläpäästä.

 

Museokoira

Museokoira löytyi muinaisnorjalaisten osastolta rakennuksen toisen kerroksen keskimmäisestä salista. Siellä istui vanha, kaunis porokoiranarttu hieman hämmentyneen ja surullisen näköisenä.

 

Museokoira

Turkki oli tummanhallava, samanvärinen kuin esimerkiksi Cikkin tyttärellä Pilvipolun Onervalla. Se oli hieman kihara niinkuin Cikkinkin turkki. Paikalle tuli pieni lapsi äitinsä kanssa ja ojensi heti kätensä lempeäsilmäisen koiran turkkia kohti. Hälytyskello pärähti soimaan. Eli totesimme, että emme voi tutkia karvanlaatua. Pää oli suhteellisen leveä niinkuin näkemilläni useimmilla Käsivarresta ja Norjan puolelta rotuunotetuilla koirilla. Otsapenger ei ollut ihan yhtä näkyvä kuin Cikkillä. Koiralla oli pystyt, melko kaukana toisistaan olevat korvat, jotka oli leikattu päistään.

Nils Peder Siri ei ollut varma Piikan emän nimestä, mutta muisteli että se olisi joko Muste tai Cahpe.