Paanajärven kansallispuisto Venäjällä

Elokuussa 2010 osallistuin Pohjois-Pohjanmaan Kesäyliopiston järjestämälle valokuvausretkelle Paanajärven kansallispuistoon Venäjälle. Minulle matka oli pyhiinvaellus I. K. Inhan kuvaamiin, Suomen puolella jo menetettyihin erämaihin.

Paanajärveä ei saavuta hetkessä eikä helpolla. Kuusamosta ajoimme ensin Pääjärven kaupunkiin ja siitä edelleen Venäjän teitä Paanajärvelle. Kilometrejä alle kaksisataa mutta aikaa meni yli puoli päivää. Jo matkalla pääsin korpiseutujen tunnelmaan.

Paanajärven itäpäässä meitä odotti käyttöömme annettu moottorivene. Kauempana näkyvällä pikkuisella aluksella retkeilimme seuraavana päivänä järvellä. Paanajärvi on toista sataa metriä syvä noin kilometrin leveä ja 20 kilometriä pitkä rotkojärvi. Sen ainut saari näkyy kuvassa.

Leiripaikkamme sijaitsi parin kilometrin päässä satamasta Arolan tilalla. Tila on ollut asuttu ennen sotia 1900-luvun alkupuolelle. Nyt sitä entisöidään Venäjän ja Suomen yhteistyöhankkeena. Tilalle on rakennettu varastoaitta, sauna ja huussi. Yövyimme teltoissa.

Ensimmäisenä aamuna sumuverhot avautuivat hitaasti. Osa kurssilaisista kokeili pyyntionnea kameran lisäksi virvelillä.

Elokuun aamuauringossa kaukana lännessä siintää Ruskeakalliot. Kuva otettu toisen päivän aamulla varhain, kun muut vielä nukkuivat.

Ensimmäisenä päivänä kuljimme pikkulaivalla noin 10 kilometriä järveä länteen Ruskeakallioiden ohi Mäntykoskelle.

Mäntykoski

Seuraavan päivänä ohjelmassa oli valokuvausretki Kivakka-tunturille. Nousimme kuuden kilometrin polun halki naavaisten rinnemetsien puolen kilometrin korkeuteen. Taustalla etelään näkyy Pääjärvi.

Nousu oli hikinen. Melkein huipulla oli tunturijärvi, jossa oli ihana polskutella.

Kuvattavaa lähes joka askeleella

Tunturinhuipulta itään näkyi Kivakka-koski, seuraavan päivän retkikohde.

Paanajärven itäpäästä alkaa Olanga-joki virraten vaihdellen rauhallisen rehevänä, välistä kiivaana koskena.

Kunnes se näyttää juhlavan mahtinsa Kivakka-kosken kuohuissa

Hartaana astelin kohti koskea ehkä samaa polkua kuin I.K. Inha aikoinaan.

Arolan sauna lämmitettiin joka ilta.

Ehkä maailman kaunein uimaranta

Joka aamu nousin ennen aurinkoa.

Blogissani Eläkeläinen matkan odotuksesta I.K. Inhan jalanjäljille ja paluutunnelmista tuoreeltaan Kalevalan ja Pohjan Akan mailla.