kirjat

valokuvat


suakkunoita

Pilvipolun kennel


maatiaiset

sh-ori Pilven Poika




arkisto

yhteystiedot

Kaksi ystävää lohduttaa


 

 

Uusi elämäni vaati vielä yhden kipeän päätöksen. Tammikuun 2008 lopulla jätin hyvästit iloiselle, uskolliselle ystävälleni Tsahpille. En saanut toimimaan yhtälöä yksi autoton ihminen ja kolme koiraa. Yleisissä kulkuneuvoissa ei yksi ihminen saa kuljettaa kuin kahta koiraa. Harvalla ystävälläkään on niin isoa autoa, että siihen mahtuu kolme vierasta koiraa, etenkin kun on sekä uros että nartut. Lenkeillä kaikki sujui mukavasti, jos ei tullut muita koiria vastaan tai pimeästä joku epäilyttävä kulkija. Silloin koirat käyttäytyivät kuin lauma, jota uhataan. Ne haukkuivat ja rähisivät, vaikka yksilöinä kaikki osasivat käyttäytyä kohtuullisen rauhallisesti.

Tammikuun 2008 sunnuntaina kävin Tsahpin kanssa viimeisen kerran sen lapsuudenkodin maisemissa Pyytivaaralla, missä se sai elää vapaana ja onnellisena kuusi vuotta. Iloisena Tsahpi juoksi vanhalle kotiovelle.

ja katsoi minua hämmennys silmissään, miksi ei pääse sisään niin kuin ennen.

Tiedän, että Tsahpi saa hyvän hoidon ja on tyytyväinen uudessa kodissaan eläkeläisen ainoana koirana, jakamattoman huomion ja rakkauden kohteena. Koira muistaa mutta ei muistele. Minä muistan, muistelen ja ikävöin.

KAKSI YSTÄVÄÄ

san. Reino Helismaa

Kaksi on kulkijan ystävää: on vihreä metsä ja maa.

Maaemo hellästi viihdyttää sen suojassa taivaltavaa.

Metsästä vuoteen saa köyhäkin, se sammalen pehmeä on.

Ja havina haavan on kulkurin yön peitteenä korvaamaton.

Pettää ne eivät voi sua milloinkaan,

luonto ei hyljeksi kulkijaa maan.

Ihminen pettää vaan.

Kaksi on kulkijan kultaista: on aurinko kirkas ja kuu.

Aurinko kulkurin oppaana niin korkeella kaareutuu.

Kuunvalo rikkaaksi köyhän saa, ja kultaista taikaa se ties.

Ei herjaten voisi se huudahtaa: pois, pois sinä kulkijamies!

Pettää ne eivät voi sua milloinkaan,

luonto ei hyljeksi kulkijaa maan.


 

Ihminen pettää vaan.