Koko p�iv�n ajoimme kohti pohjoista. Kittil�n urheilukaupasta ostin fleecekerraston, Levin Alkosta rommia ja lakkalik��ri�, Sonkamuotkasta villapipon. Halauksen sain kaupanp��lle. Illalla Kilpisj�rvell� Saana selk�ni takana katselin tuntureita, joille aamulla Norjan puolelta Rognlin kyl�n kautta suunnistaisimme.
Sirpan kanssa tuumasimme, ett� kyll� me tuoreet el�kel�iset p�rj��mme. Aaro nostaa rinkat selk��n ja Anne sitoo keng�nnauhat.
Muutamassa tunnissa nousimme Signaldalenista puurajan yl�puolelle. J�timme laaksoon sy�ksyv�n jylh�n tunturipuron taaksemme.
Toisella tauolla ihmettelimme, mit� M�k� tuijottaa kiinnostuneena.
M�k� osoitti meille ahman. Olimme tuulen alapuolella ja saimme seurata pitk�n tovin, kun se loikki tunturinrinnett� alas.
Ahmasta en lyhyell� objektiivillani saanut kuvaa. Olin tyytyv�inen, ett� jaksoin kantaa painavan digij�rjestelm�kamerani rinkan lantiovy�lle pujotetussa kameralaukussa. Maisemat olivat hyv�n kameran arvoiset.
Vaihteleva s�� esitteli tunturit aina uudessa valossa. Lumoutuneena kuvasin tuntureihin heijastuvia sateenkaaria ja pilvien varjoja.
Kun saavuimme 12 km kapuamisen j�lkeen Gabbon kivier�maahan noin 600 metrin korkeuteen, huuhdoimme rinkan aiheuttamat kolotukset Annen kanssa pieneen tunturilampeen putousten ja hiidenkirnujen v�liss�.
(Kuva: Anne Pantsu)
Olen t�m�n vuoden aikana monta kertaa havainnut, ett� j��kylm� vesi on paras ensiapu reumaan ja kolotuksiin.
Y�n nukuimme mukavasti paksuilla patjoilla kerross�ngyiss� Gabbohyttanin varausk�mp�ss�. Anne ja M�k�-koira nukkuivat teltassa.
Aamulla ylitimme Norjan ja Ruotsin rajan ja aloitimme nousun kohti P�ltsan ja Moskkugaisin v�liss� olevaa satulaa, joka on 1070 metrin korkeudessa.
Nouseminen sujui mukavasti, vaikka rinkka painoi. V�lill� huokaisin ja hiljennyin maisemaa katsellen.
Lumi houkutteli meid�t laskemaan liukua.
Lumikent�n vieress� kukki j��leinikki.
Satulalle noustuamme it��n avautui laakso, jonne Moskkugaisi ja P�ltsa levitteliv�t varpaitaan.
Teltat pystytimme P�ltsan korkeimman huipun rinteelle noin 800 metrin korkeuteen. Sataa tihuutti.
Aamulla her�sin tapani mukaan muita varhemmin. Pitk��n lep�ilin rentona kuunnellen teltan vierest� virtaavan puron solinaa. Nousin, join vett� purosta ja sukelsin salaper�iseen usvalaaksoon kameroineni.
Silkkinen sumuhuivi kietoutui P�ltsan kaulalle.
Vaelsin kosteaan laaksoon ja loikin v�rikk�ilt� kivilt� toiselle P�ltsapuron yli.
Istuin pitk��n suurella kivell�. Haukan kirkaisu ylitti putouksen pauhun.
Palasin teltoille aamupuuron aikaan.
(Kuva: Aaro Raassina)
Kolmas vaellusp�iv� edess�. Rinkan selk��n nostaminen ja kantaminen sujui minulta jo rutiinilla. Teleskooppisauvat olivat hyv� hankinta ja lunastivat lopullisesti hintansa tulevassa kosken ylityksess�.
Laaksossa kukkivat monet tunturikasvit
Tunturikohokki
Tunturikissankello
Samaan aikaan ruska maalaili rinteit�.
Aaro miettii, p��sisik� t�st� yli. V�h�n pahalta n�ytti.
Anne ja M�k� meniv�t rohkeina ensimm�isin� ja me muut per�ss�.
Huh selvittiin ja jalat saivat ihanan raikkaan kylvyn.
Heti ylityspaikan j�lkeen Bealcanvaggi �ityi kiivaaksi koskeksi.
Olimme j�lleen polulla m��r�np��n� P�ltsanstuganin varausk�mpp�.
Kuvasin tuvan l�hell� olevaa P�ltsan putousta, joka oli vaikuttavin koskaan n�kem�ni.
Ilta-aurinko sai ruskan hehkumaan.
Illan kruunasi sauna ja hyv� peti.
Aamulla alkoi satumainen matka takaisin Gabbohyttanille P�ltsan pohjoispuolta kiert�en pitkin harjumuodostelmaa, jota kutsuimme �Kiinanmuuriksi�.
Harjun korkeimmalla kohdalla Vavrrat Vuopmilla meit� l�hestyi m�nkij� ja koira. Ruotsalainen poromies oli kokoamassa porojaan, jotka olivat laiduntaneet kes�n Norjassa J��meren rannalla.
Porokoira oli kuusivuotias uros Pilku ja minun rakkaan kantanarttuni Cikkin sukulainen. Cikkin tuhkat olin kaksi vuotta sitten raskain syd�min ripotellut Kautokeinojokeen.
Pilkun katseessa n�in terveiset Cikkilt�.
Lapin taika sai minut valtaansa.
Viimeisen� iltana Gabbolla herkuttelimme letuilla.
Ennen matkaa olin huolissani, n�kisink� kunnon ruskan. Viimeinen p�iv� tarjoili parastaan.
Kuva: Anne Pantsu
Tunturivalssi hyv�n toveruuden ja ikimuistoisen, onnistuneen vaelluksen kunniaksi.
Meid�n Paras-P�ltsa ryhm� on paras. Kiitos Sirpa, Aaro ja Anne!
Kun aloitin kolme vuotta sitten laihduttamisen ja kuntoutuksen, asetin tavoitteeksi, ett� kykenisin tekem��n pieni� viikonloppuvaelluksia. Nyt ovat l�skit vaihtuneet rinkkaan ja tunturit kutsuvat. Yst�v�t ja kaipuu er�maihin ovat olleet kannustajinani.
Sirpa ja min� siirryimme el�kkeelle tunturien kautta.