Kirstin muodonmuutos kes�ll� 2005, kev��ll� 2006 ja marraskuussa 2007
Minulta kysyt��n p�ivitt�in, miten olen laihduttanut. Tai yleens� ihmiset kysyv�t, mill� dieetill� olen onnistunut.
Muistan lapsuuteni Karjalaisesta Musta Naamio-sarjakuvan, jossa Fantom vei lihavan afrikkalaisprinsessan viidakkoon ja pakotti terveellisiin el�m�ntapoihin. Muutaman viikon kuluttua viidakosta palasi kaunis tumma prinsessa, joka p��si heimop��llik�n puolisoksi. Puoli vuosisataa hurahti, ennen kuin tajusin, ettei ole eik� tule Musta Naamiota, joka minut pelastaa ja puolestani laihduttaa. Ei ole ket��n ihmeauttajaa eik� ihmedieetti�, kun on kysymys oman el�m�n hallinnasta. Ruokatottumukset pit�� k�yd� rehellisesti l�pi ja tavoitteet m��ritell� niin, ett� ne ovat sopusoinnussa el�m�n arvojen kanssa.
Minulle t�rkeit� asioita ovat luonto, luonnonmukaisuus ja rakkaita harrastuksia valokuvaus, kirjoittaminen ja koirat. Kuntoutuksen alussa meid�n piti m��ritell� tavoitteemme. Minulla tavoite oli, ett� jaksan kulkea maastossa painavan kamerani kanssa ja kykenen kyykistym��n tarvittaessa kuvatessani. Tavoitteeni oli my�s, ett� jaksaisin tehd� koirieni kanssa pieni� viikonloppuvaelluksia vanhoissa metsiss� ja tuntureilla.
Olen ollut jo kauan enimm�kseen kasvissy�j� eettisist� syist�. Sy�n my�s kalaa, lammasta, riistaa ja poroa sek� hieman omatunto kolkuttaen kanaa ja kalkkunaa.
Olen laihtunut, koska olen sy�nyt m��r�llisesti huomattavasti v�hemm�n kuin ennen laadullisesti mahdollisimman terveellist� (kokonaisenergia p�iv�ss� laihdutuksen aikana1400-1600 kcal). Se tarkoittaa, ett� sy�n v�h�rasvaisia tai rasvattomia ruokia, runsaskuituisia kokojyv�valmisteita. Pid�n perinteisest�, suomalaisesta l�hiruuasta. Perusrunko ruokalistallani on ruisleip� kuitua v�hint��n 9%), juustot ( rasvaprosentti korkeintaan 17%), rasvaton maito, rasvattomat viilit, jukurtit ja piim�t, myslit ja puurot. Mysleiss�kin voi valita v�h�kalorisen ja silti maittavan. Jos haluan makeutta lis��, k�yt�n pohjoiskarjalaista hunajaa. Leivon pullat, s�mpyl�t, juusto- ja marjapiirakat useimmiten itse. Valkean vehn�jauhon korvaan aina luomuvehn�ll�, ohrajauhoilla tai speltjauhoilla ja sokerin tilalle mieluummin hunajaa ja tietysti rasvat kasvispohjaisia. Terveelliset pullat ja pannukakut maistuvat pojillenikin.
Valkuaista saan kalasta, useimmiten lohta(1-2 kertaa rasvaista kalaa suositellaan reumaa sairastavalle), v�h�rasvaisesta kanasta tai kalkkunasta, juhlaruokana poroa tai lammasta. Sy�n my�s paljon kasvis- ja juuresruokia: keittoja, kasvislasagnea, kasvispatoja ja k��ryleit�. Kouluruokalassa meill� on erinomaisia tuoresalaatteja. Lautasestani puolet on salaattia. Lounaalla sy�n korkeintaan yhden perunan, leip�� en ota kuin keittojen kanssa yhden palan.
Minulle riitt�� yksi l�mmin ateria p�iv�ss�. T�iden j�lkeen sy�n kahvin kanssa juusto- tai kalkkunaleiv�n, teen usein my�s vispipuuroa puolukoista ja speltmannaryyneist�. Joku suolainen piirakka tai vastaava on my�s sallittu ruoka. En osta kotiin koskaan keksej�, munkkeja enk� j��tel�� kuin juhliin. Jos jossakin kyl�ss� tarjotaan munkkia tai rasvaista viineri�, pyyd�n veitsen ja puolitan kaloripommin.
V�lipalana k�yt�n hedelmi� ja marjoja. Hyv� �pulla� kahvin kanssa on banaani. Appelsiineja voin sy�d� useammankin p�iv�ss�. Iltaherkuksi k�yv�t vadelmat, mustikat, mustaherukat ja tilkka hunajaa.
Jos mutustelun halu k�y siet�m�tt�m�ksi, pilkon ison kulhollisen kurkkuja tai porkkanoita. Rasvaton piim� ja v�h�kaloriset valmiskiisselit ovat my�s hyvi� n�l�n tunteen h�ivytt�miseen. Juon paljon kahvia rasvattoman maidon kanssa. Jos haluan herkutella kaupungilla, otan erikoiskahvin. Tumma suklaa on sallittu herkku noin kerran, kaksi viikossa. Sit� voi ostaa pienin� 40g levyin�. Suklaanhimon sammuttaa hyvin keinotekoisesti makeutettu kaakaojuoma.
Sallin itselleni herkkuhetki�. Mutta suunnittelen ne aina etuk�teen. Voin vakuuttaa, ett� herkuttelu on nykyisin paljon nautinnollisempaa kuin ennen m�ss�ilyaikoihin. On ihanaa valita huolella hyv�� punaviini�, tummaa suklaata ja lempijuustoa ja hedelmi� ja nautiskella kynttil�nvalossa mielimusiikin soidessa. Punaviini� lasillinen, korkeintaan kaksi. Saunajuomana minulla on kevytlonkero.
Harrastuksistani on ollut paljon hy�ty� laihduttamisessa. Koirat ovat pit�neet minut s��nn�llisesti liikkeess�. Uskolliset yst�v�ni ovat yritt�neet pit�� minua my�s hyv�ll� tuulella. Toisaalta ne ovat ihailtavasti kest�neet my�s huonot p�iv�ni ja kiukutteluni.
Olen kirjoittanut koko laihdutuksen ajan p�iv�kirjaa. Kirjoittaminen on hyv� purkautumis- ja my�s kannustuskeino. Nyt on mielenkiintoista lukea, miten kaikki sujuikaan t�m�n kahden vuoden aikana.
Valokuvauksella on suuri merkitys. Se on tuonut el�m��ni luomisen ja onnistumisen iloa. Olen opetellut k�ytt�m��n kamerani itselaukaisuohjelmaa ja kuvannut itse�ni hahmottaen n�in muuttunutta ulkomuotoani.
Yli viisikymppisen� painoni on ollut yli100 kg, enimmill��n 111kg. Pituuteni on 160 cm. Olen nelj�n aikuisen lapsen �iti, eronnut. Korkea verenpaine minulla on ollut varmaan kymmenisen vuotta. L��kkeit� olen sy�nyt nelj� vuotta. Vuonna 2005 minulla todettiin reuma, joka on pysynyt l��kkeill� l�hes oireettomana. Samassa yhteydess� huomattiin, ett� veren sokeriarvot olivat yl�rajoilla ja terveydenhoitaja varoitteli aikuisi�n diabeteksesta.
Ylipainon takia oikea jalkani alkoi oireilla niin, ett� liikkuminen tuotti vaikeuksia, samoin pitk�aikainen istuminen ja nouseminen rappuja. Minulla oli tasapainovaikeuksia. Kulkeminen pitkospuilla oli vaikeaa. Mets�ss� k�ytin k�velysauvoja.
Sy�mish�iri�, anoreksia, bulimia, ahmiminen tai joku muu on yleens� oire jostain.
Itsell�ni on ollut ahmimista ja nuorempana jonkun verran bulimiaa (vaikkei siit� silloin semmoisena puhuttu). Opin hakemaan ruuasta tai sy�mistapahtumasta lohtua pettymyksiin, hylk��misen pelkoon ja muihin vaikeuksiin. Tavasta syntyi pikkuhiljaa tottumus ja sitten riippuvuus.
Lihavuus toimi my�s suojakuorena. Laiminl�in tietoisesti itse�ni. Lihavana ihmisen� minun ei tarvinnutkaan vieh�tt��, p��st�� l�helle. Ajattelin, ett� ne jotka pit�v�t minusta t�llaisena, todella pit�v�t. Muista ei ole v�li�.
Mutta ei lihavuus ole pelk�st��n negatiivista. Jos olisin nuorena ollut ensin lihava ja sitten laihduttanut rajusti, olisin ehk� sairastunut anoreksiaan. Toisaalta, jos olisin nuorena joutunut kiinnitt�m��n n�in paljon huomiota ja energiaa omaan kuntooni ja ulkon�k��ni, olisin varmasti joku turhamainen, itsekeskeinen rikkahippunen.
Kun oli vaikeaa, lohdutin itse�ni sy�m�ll�. Se auttoi minut kest�m��n enk� sortunut viel� itse tuhoisimpiin keinoihin kuten viinaan tai l��kkeiden v��rink�ytt��n.
Lihavuus on antanut ymm�rryst� ja kyky� hyv�ksy� erilaisuus. Opettajana olen joutunut kehitt�m��n vahvan itsetunnon, kun lihavuudestani yritettiin tehd� pilkkaa. Olin itse havaintov�line erilaisuuden hyv�ksymisen opetuksessa. Opetan, ett� kukaan meist� ei ole t�ydellinen. Joidenkin erilaisuus n�kyy vain selvemmin.
En vaihtaisi lihavia vuosiani laihoihin. El�m�ni on ollut rehev�� ja v�list� my�s mehev��.
Tarinoita lihavista vuosistani voit lukea kirjastani Maatiaisten matkassa.
Kun vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa, niin p�ivist�ni t�n��n
taas p�iv� katoaa.
Mut milloinkaan en murehtinut ole p�iv�� kahta; en p�iv��, joka j�i
jo taa, en p�iv�� tulevaa.
-Omar Khaijam
Painan v�h�n yli sata kiloa. Olen ollut suurin piirtein terve koko ik�ni eli 57 vuotta. Nyt verest�ni l�ydettiin oikean jalan kipuja tutkittaessa reumatekij�. Veren sokeriarvot ovat l�hell� kriittisi�. Jouduin aloittamaan yli vuosi sitten verenpainel��kityksen. Kes�n aikana laihduin viitisen kiloa. Minun pit�� jatkaa laihdutusta.
Minulle t�m� laihtuminen on iso juttu. Olenhan t�t� yritt�nyt jatkuvasti noin 50 vuotta. Nuorempana silloin t�ll�in onnistuen, vanhempana enimm�kseen ep�onnistuen. Syksyll� p��timme, mieheni ja min� aloittaa laihdutuskuurin. Olimme tanssimassa Kareliassa, kun meill� oli vaikeuksia jaksaa tangon tahdissa. Hengitys ei meinannut ollenkaan tasaantua. Olen laihtunut syksyst� 8 kg, mutta kaikkiaan jo reilusti yli 10 kg viime kev��st�.
Joulun j�lkeisen� ensimm�isen� arkip�iv�n� el�m�ni mullistui. Mieheni ilmoitti ilman mink��nlaista ennakkovaroitusta haluavansa erota. Meill� oli yhteist� el�m�� takanamme 33 vuotta.
Laihduttaminen on nyt helppoa, koska n�in suuressa surussa ruoka ei lohduta. Kuljen, kuljen koirieni kanssa ja yrit�n j�rjestell� asioita p��ss�ni. Koko el�m�ni on muuttumassa.
Vein kaikki takkini ja yhden hameen kaikkiaan viisi vaatetta ompelijalle ja h�n sai ottaa noin 20 cm leveytt� pois. Se tuntui tosi mukavalta. Vaikka ylipainoa on viel� liikaa, painan nyt 92 kg, kulkeminen on kevyemp��, saan lumikeng�t n�pp�r�sti jalkaan. Luokassa minulla ei ole tunnetta, ett� en mahdu pulpettien v�liin. Aion jatkaa viel� noin 10 kg alasp�in pikkuhiljaa. Sitten olen oikein tyytyv�inen, oma rehev� itseni.
Uusi el�m� alkaa sujua nuorimmaiseni ja kolmen koirani kanssa. Sain ottaa vanhasta kodista mukaani sen mink� halusin. Vanhoista, huonoista el�m�ntavoistani en ottanut mit��n. Ei en�� rasvaisten voileipien ahmimista rankan ty�p�iv�n j�lkeen vaan lasi rasvatonta piim�� yhden tumman palasokerin kanssa ja sitten reippaalle lenkille koirien kanssa. Lenkill� p��t�n, mit� saan sy�d� iltapalaksi. Ei ole en�� el�m�nkumppania, jonka kanssa mutusteltiin jotain hyv�� television ��ress�. Suunnittelen sy�miseni aina etuk�teen. Erityisen tarkkaan mietin m��r�n. Illalla kello 19 j�lkeen en sy� muuta kuin vihanneksia tai appelsiinin ja juon kupillisen v�h�kalorista tummaa kaakaota, joskus vaihteluksi hyv�� teet� ja pikkuisen hunajaa.
H�mm�stellen katselen kuvaani peilist�. Olen nyt laihtunut 25 kiloa ja n�yt�n aika erilaiselta. K�teni eiv�t tunnista ruumistani. Nilkat ovat sirot, tunnen lantion luut, l�yd�n vy�t�r�n.
Muutkin ovat huomanneet muutoksen. Toisaalta kaulassani ja vartalossani olevat rypyt ovat lis��ntyneet. Taidan n�ytt�� aika vanhalta. Veljeni 60-vuotisp�ivill� er�s nelikymppinen nainen luuli minua veljeni �idiksi. Toitotti sit� viel� kaikille ja pyyteli koko illan anteeksi erehdyst��n pahentaen vain tilannetta. Se masensi.
Tied�n, ett� minun pit�� saada ammattiapua. Olen yritt�nyt koko kev��n p��st� johonkin kuntoutukseen. Monen pettymyksen j�lkeen itke� vollotin Kelan konttorissa. Silt� istumalta minulle l�ytyi kuntoutuspaikka. P��sen toukokuussa Siilinj�rvelle Vuorelaan Kunnonpaikkaan. Meit� on koottu ryhm� ylipainoisia, joilla on jotain selk�- tai muita vastaavia vaivoja(tules). Min� p��sen mukaan reumani takia. Painoindeksinikin t�ytt�� viel� hyvin vaatimukset eli on reilusti yli 30. Kuntoutus on kolmivaiheinen: nelj� p�iv�� toukokuussa, yhdeks�n p�iv�� elokuussa ja viisi p�iv�� seuraavan vuoden tammikuussa. Minulle t�m� kuntoutus tuli parhaaseen mahdolliseen aikaan. Nyt kun olen jo laihtunut, tarvitsen tukea, asiantuntemusta ja kannustusta, ett� el�m�ntapani pysyv�t terveellisin�. Ennen kuntoutusta pid�n ruokap�iv�kirjaa, jonka ravintoterapeutti tarkastaa. Koska sy�n niukasti, on erityisen t�rke�� sy�d� terveellisesti, ettei elimist� rappeudu. Liikunnanohjaajalta ja fysioterapeutilta saan ohjausta lihaskuntoni parantamiseen. Niin ettei rypyt ainakaan lis��ntyisi. Psykologin kanssa aion my�s keskustella.
Kuntoutus oli onnistunut. Oli ihanaa keskitty� vain itsens� hoitamiseen. Keskivartaloni lihakset ovat rapakunnossa. Nyt jumppaankin joka aamu muutaman minuutin. UKK:n k�velytestiss� kuntoni oli asteikolla 1:st� 5:een 2(hieman keskim��r�ist� huonompi) eli kohottamista on. Kilot ovat huvenneet sopivaan hitaaseen tahtiin. Ravintoterapeutti laski ruokap�iv�kirjojeni perusteella, ett� saan kaiken tarpeellisen, mutta kuitua pit�� v�h�n lis�t�. Painan nyt 83 kg ja se antaa minulle itseluottamusta joka p�iv�. Suurimmasta lukemasta kilot ovat tippuneet jo l�hes 30 kiloa. Se on saavutus. Asiantuntijat saivat minut vakuuttuneeksi, ett� viel� minun i�ss�nikin voi vartaloaan kiinteytt��n. Niinp� olen suostunut aamujumpan, k�velyn ja uimisen lis�ksi my�s kuntosalille.
Muodonmuutos alkukes�st� syksyyn 2006
Aamulla on mukava her�t�, laittaa kahvinkeitin ruplattamaan, tehd� reilu viitisen minuuttia jumppaliikkeit�. Hassua, miten paljon olen l�yt�nyt vartalostani uusia, toimivia lihaksia.
Ihanaa oli kuulla nuoren miespuolisen ty�kaverin suusta: Kirsti, sin� n�yt�t todella hyv�lt�.
Olen ollut viikon t�iss� ja nyt alkaa 11 p�iv�n kuntoutusjakso. L�hden kuntoutuksen kakkoskurssille Siilinj�rvelle Kunnonpaikkaan maanantaiaamuna. Palaan seuraavan viikon keskiviikoksi. Aloitin itseni hemmottelun jo eilen illalla. L�mmitin saunan etsint�harkkojen j�lkeen. Sytytin kynttil�t ja laitoin Rajattoman cd:n soimaan. Rasvasin itseni kaakaokahvivoiteella, siemailin mustikkalonkeroa ja kuuntelin lempikappaleeni Ilpo Tiihosen Novan Rajattoman esitt�m�n�. Se loppuu sanoihin: Aina ehtii aloittaa
Painoni on nyt pudonnut 40 kg. Nuorena tytt�n� haaveilin muotisuunnittelijan urasta, mutta pidin sit� liian turhamaisena. Minusta on kuitenkin aina ollut hauska suunnitella vaatteita ja asukokonaisuuksia. Nyt nautin ilman omantunnonkolkutuksia uusista vaatteista ja v�rileikeist�. Sovitukseen otan aina ensin liian isoja vaatteita. En hahmota kokoani.
Marraskuu on rankka. Olen tapellut sen puolesta, ett� pysyn pinnalla. Olisi helppo vaipua itses��liin, upota m�ss�ilyyn ja tylsyyden sameisiin vesiin. Mutta en aio antaa periksi. Jos el�m�ni surkeuden aallot vy�ryv�t p��ni yli liian korkeina, uin pintaan ihan turhamaisuuden voimalla. Ostan kauniin vaatteen tai esineen. Tied�n sen korvikkeeksi, mutta korvikettahan olisi suklaakin tai muu herkuttelu. Poltan paljon kynttil�it� ja kuuntelen mielimusiikkiani. Jos olo k�y levottomaksi, l�hden k�velem��n koirien kanssa. K�velen, k�velen ja k�velen pime�ss� marraskuussa otsalamppuni valossa. Koirat vaistoavat huonon tuuleni ja seuraavat n�yr�sti. Palaan kotiin my�h��n ja menen n�lk�isen� nukkumaan.
Telkkarista en katso kuin uutiset silloin t�ll�in. Aina kun istun telkkarin ��reen, tekee mieli sy�d� jotain.
Joulun valmistelu on ollut mukavaa. Eilen koristelin parvekkeen katajilla ja pienill� tuikuilla. Tunnelma on jouluinen, vaikka lunta ei olekaan. Kaikki lapset tulevat joulunpyhin� kotiin.
T�n��n leivoin piparkakkuja. Taikinan tein eilen. Piparkakkutaikinan tuoksu kuuluu ehdottomasti joulunodotukseen. Nykyisin nautin tuoksuista yht� paljon kuin mauista. S�in kaksi piparkakkua maitokahvin kanssa ja s��stin kaksi aamukahville. Seuraavat sy�n sitten aattona.
Olen opetellut ajattelemaan, ett� sy�misen nautinto on parhaimmillaan silloin, kun tekee mieli ottaa lis��, mutta ei otakaan. Silloin ihana maku ja nautinnon t�yttymys j�� viipyilem��n suuhun ja mieleen. Jos ottaisin lis��, saisin vain �hkyn olon.
T�m� on hyv� filosofia n�in ennen jouluherkkuja!
Olen viimeisell� kuntoutusjaksolla Kunnonpaikassa Siilinj�rvell�. Oli mukava tulla paikalle onnistuneena laihduttajana. Sain k�mppikseksi toisen onnistuneen. Muilla ryhm�l�isill� ei ollut mennyt niin hyvin, koska monella oli tullut matkaan muita vaivoja kuten polvikipuja, selk�vaivoja ja masennusta. Hyv�, ett� me laihduttajat satuttiin samaan k�mpp��n. Voimme rauhassa hehkuttaa huoneessamme ja muualla yritt�� kannustaa kavereita.
Minut on nyt virallisesti luokiteltu normaalikuntoiseksi ihmiseksi Ukk-k�velytestin perusteella. En�� rasvaa ei ole kuin kuutisen kiloa ja se on enimm�kseen vy�t�r�n seudulla. Aion saada senkin pois, ainakin nelj� kiloa. Olen kuulemma tehnyt syksyn aikana pienen ihmeen, samalla kun olin polttanut rasvaa 16,7 kg olin kasvattanut lihasta 0,6 kg.
Hiihtoloma on alkanut. Ihania n�m� kiireett�m�t aamut. Nousen venytellen ja tervehdin itse�ni peilist�. Muistan, miten v�syneen ja ryppyisen n�k�inen olin aina aamuisin vuosi sitten. Nyt peilist� katsoo nuorentunut Kirsti. Laitan kahvin tippumaan, napsautan radio suomen p��lle. Aloitan kuminauhajumpan. Venyttelyt tuntuvat hyv�lt�. Nautin kaikista muista liikkeist�, mutta mahapunnerrukset ovat edelleenkin vastenmielisi�. Jumpan j�lkeen haen k�yt�v�n postilaatikosta aamun lehdet. Juon aamukahvin ruisleiv�n, vihannesten ja kalkkunaleikkeen kera. Lehtien j�lkeen katson s�hk�postin. Nyt kirjoittelen ja t�m�n j�lkeen l�hden pitk�lle noin tunnin lenkille koirien kanssa j��lle. Siell� koirat saavat juosta vapaana.
Painan t�ll� hetkell� 65,2 kg. Kohta menee 65 kilon alle ja sitten voinkin pikkuhiljaa lopettaa. Voi olla v�h�n vaikeaa, kun t�m� laihduttaminen on ollut kohta puolitoista vuotta el�m�ntapa. Eilen k�vin ostamassa tummanruskean kes�ulkoiluasun. Vett� hylkiv�t puuvillaiset pusakan ja housut. Pusakka on kokoa m ja housut s. Viel� kaksi vuotta sitten ei aina xxl:k��n riitt�nyt!
T�n� aamuna aivoni eiv�t tajunneet vaa�an lukemaa. S�ik�hdin, mit� on tapahtunut, olenko lihonut. Sekunnin kuluttua numerot j�rjestyiv�t p��ss�ni ja tajusin, ett� painan 59,3 kg. Olen aiemmin sanonut, ett� lopetan, kun p��sen alle 62 kilon. Mutta olen niin tottunut t�h�n ruuan m��r�n tarkkailuun ja tullut riippuvaiseksi siit� hyv�olon tunteesta, mink� saan aamulla astuessani puntarille, ett� minun on vaikea lopettaa.
Olen lopettanut laihduttamisen. Yst�v�nikin jo alkoivat huolestua ja huomautella, ett� en saa en�� laihduttaa. Nyt pyrin pit�m��n painoni 60 kilon paikkeilla.
Olen saavuttanut tavoitteeni ja v�h�n enemm�nkin. Alkuper�inen tavoitteeni oli, ett� jaksan kulkea maastossa painavan kamerani kanssa ja ett� kykenen kyykistym��n tarvittaessa kuvatessani. Tavoitteeni oli my�s, ett� jaksaisin tehd� viel� pieni� viikonloppuvaelluksia.
Syksyll� vaelsin Kolin reitill� kamera mukanani. Ensi kes�ksi suunnittelen pitemp�� vaellusta. Olen oppinut nauttimaan liikunnasta. Mieluisinta ovat pitk�t k�velyt luonnossa, mutta k�yn my�s s��nn�llisesti allasjumpassa ja kuntosalilla. Aamut k�ynnistyv�t pienell� jumpalla ja venytyksill�. Kivut oikeasta jalastani ovat kadonneet. Verenpaineeni on normaali ja olen voinut lopettaa l��kityksen.
Suoritin viime viikolla Ukk-k�velytestin ja sain tulokseksi keskitasoa jonkun verran parempi. Eli olen puolessatoista vuodessa kohottanut kuntoani asteikolla 1-5 2.sta 4:een.
El�m�ss�ni on monta intohimoa. Yksi on opettaa matikkaa murkkuik�isille.
Tavoitteeksi laihduttamiselle ei kannata asettaa pelkki� kiloja, vaan jokin haaveilemasi asia: tunturivaellus, uusi harrastus tai jotain muuta, mist� olet aina uneksinut, mutta et ole kyennyt sit� toteuttamaan.
Min� olen aina hieman ihmetellyt erilaisia dieetti ja laihdutusohjelmamainoksia, jossa luvataan, ett� laihdut ilman n�l�ntunnetta. Ehk� laihtuminen onnistuu, mutta onnistuuko lopullinen el�m�ntapamuutos. Ongelmahan on, ett� lihava ihminen ei osaa kontrolloida kyll�isyydentunnettaan tai tunnesy�p�ll� siit� on tullut jonkun muun korvike. On l�ydett�v� oikea, terve kyll�isyydentunne. Miten sen voi l�yt��, jos ei saa tuntea n�lk��? Me olemme nykyisin tottuneet siihen, ett� kaikki hoituu jollakin pillerill�, vehkeell� tai vempaimella. Luulemme, ett� laihtumisen ja terveellisen el�m�ntavankin voi ostaa rahalla. Mutta min� ajattelen ihan vanhanaikaisesti, ett� jos ole ahtanut itseeni ruokaa vuosikymmeni� yli kyll�isyyden tunteen, en voi laihtua muuten kuin sy�m�ll� v�hemm�n ja tuntemalla hieman n�lk��. Kehitin n�l�ntunteesta positiivisen asian. Jos menin illalla pikkuisen n�lk�isen� nukkumaan, oli aamulla mukava katsoa vaa�an lukemaa.
Kun ihminen laihtuu, ihmiset alkavat suhtautua eri tavalla. Kun he ylist�v�t laihtunutta olemustani, he samalla tavallaan mit�t�iv�t entist� min��ni. Niin kuin vasta nyt olisin jotain. Suurimman osan el�m�st�ni olen ollut lihava ihminen. Onko se ollut onnetonta el�m��? Ei, se on ollut el�m��. Voin katsoa taaksep�in itse�ni kunnioittaen ja sanoa, ett� olen selvinnyt monenlaisista vaikeuksista. N�yr�sti my�nn�n my�s, ett� ilman vaikeuksia olisin paljon heppoisempi ihminen.
Laihduttaminen vie paljon energiaa. Ihmisen huomio kohdistuu helposti pelkk��n ruuan tarkkailuun ja liikuntaan. Kannattaa huolehtia, ettei el�m� yksipuolistu. Toivottavaa tietysti olisi, ett� laihduttajan el�m� olisi tasapainoista. Laihdutusprojektia ei varmasti kannata aloittaa, jos el�m�ss� on jokin kriisi tai vaikea, vaativa asia meneill��n. Min� aloitin laihduttamisen vanhassa el�m�ss�ni. Sitten tuli yll�tt�en niin suuri suru, etteiv�t ruoka ja ahmiminen olisi riitt�neet lohduttamaan. Yll�tt�v�� kyll�, surukin voi olla voimavara. Hiljennyin kuuntelemaan itse�ni. Jos olisin joutunut kokemaan t�m�n nuorena ja ep�varmana, min� olisin varmasti sairastunut anoreksiaan. Nyt osasin eritell� tunteeni. Tutustuin itseeni rauhassa lempe�sti hyv�ksyen ja sallin itselleni surun, vihan, syyllisyyden ja h�pe�n tunteet. Tuhkassa kyti koko loppu el�m�ni haaveineen. Mutta koko ajan minulla on varmuus, ett� kyll� tuli viel� roihahtaa.
Minun tukijoukkoni laihdutuksessa olivat ja ovat kuntoutuksen ammattilaiset Vuorelassa, lapseni, yst�v�t, ty�kaverit ja koirani. Suuri palkinto on se aito ilo, jota olette ilmaisseet onnistumisestani. L�mmin, rakastava halaus teille kaikille!
Min� olen laihduttanut el�m�ss�ni satoja kertoja, kymmeni� kertoja onnistunut ja sitten taas lihonut. T�ll� kerralla onnistuin ja uskon my�s, ett� olen omaksunut uudet el�m�ntapani niin vahvasti, ettei paluuta lihaviin vuosiin ole. Ratkaisevaa onnistumiselleni oli, ett� p��sin kuntoutukseen siin� vaiheessa, kun olin jo laihduttanut noin vuoden ja pudottanut painoani l�hes 20 kiloa. Sain kuntoutuksen ammattilaisilta ja muilta laihduttajilta tukea, tietoa ja kannustusta niin, ett� en repsahtanut kuten aiemmin. Siksip� teenkin omiin kokemuksiini pohjautuvan ehdotuksen:
Lihavuus on suomalainen kansantauti. Terveydenhoitoj�rjestelm�ss� s��stett�isiin suuria kuluja, jos ihmisten laihdutuskuurit onnistuisivat. Syyllist�m�ll� ei saada onnistumista aikaan, mutta kannustamalla saadaan.
Ehdotan Kelalle ja terveydenhoidon alan p��tt�jille seuraavanlaista laihdutusohjelmaa:
Liikalihavuudesta k�rsiv�t ihmiset ohjataan terveyskeskuksiin. Terveydenhoitajan kanssa heille laaditaan laihdutusohjelma, joka sis�lt�� ravintoneuvontaa, ruokap�iv�kirjanpitoa, liikunnanohjausta ja seurantaa punnituksin. Tavoitteeksi asetetaan sopiva v�himm�iskilom��r� esim. 10 kg. Kun henkil� on p��ssyt tavoitteeseensa, h�n p��see Kelan ohjattuun kuntoutukseen. Kuntoutus on useampivaiheista ja kest�� ainakin vuoden.
Tied�n, ett� varat ovat rajalliset. Tietenkin ihmiset voivat noudattaa t�t� ideaa my�s itse maksamissaan laihdutusryhmiss�. Nykyisin panostetaan liikaa laihduttamiseen mutta liian v�h�n painon hallintaan ja terveiden el�m�ntapojen omaksumiseen. Suurin osa liian lihavista onnistuu kyll� laihduttamisessa, mutta lihovat pian uudestaan. Se on ep�terveellist� ja vie hoitopaikkoja ja varoja muulta terveydenhoidolta. Kohdistamalla kuntoutus tehokkaimmin niihin, jotka ovat jo p��sseet laihdutuksessa alkuun, onnistumisprosentit kohoaisivat.
Nyt syksyll� 2008 on kulunut kolmisen vuotta siit�, kun aloitin laihduttamisen. Painoni on vuoden verran pysynyt samana eli noin kuudessakymmeness� kilossa. Kuntoni kasvaessa olen joutunut lis��m��n liikunnan rasittavuutta. Mutta nyt todella nautin liikunnasta. Jumppaan ja venyttelen joka aamu puoli tuntia, lenkkeilen koirien kanssa p�ivitt�in v�hint��n viisi kilometri�. Teen kerran pari viikossa pitemm�n py�r�- tai k�velylenkin. Kev�ttalvella hurahdin avantouintiin ja sen seurauksena nautin kylmiss� vesiss� uimisesta.
J�in opettajan ty�st� el�kkeelle. Nyt keskityn valokuvaamiseen ja kirjoittamiseen. El�kkeelle siirryin suuren unelmani toteuttaen tunturien kautta. Kun nousin pahemmin edes heng�stym�tt� rinkka sel�ss� kilometrin korkeuteen P�ltsan satulaan, sanoin kaihoisasti yst�v�lleni: voi miten entinen mieheni olisikaan nauttinut n�ist� maisemista minun kanssani. Yst�v�ni katsoi minua ja totesi, et sin� olisi h�nen kanssaan t��ll�.
Muutos alkaa usein ristiriidasta. Toivottavasti minun tarinani antaa jollekin rohkeutta ja uskoa, ett� melkein mahdoton voi onnistua. Aina voi aloittaa.
Suakkuna Tunturien kautta el�kkeelle ja tuoreimmat uutiset voit lukea el�kel�isblogistani.
P.S. Jos olisin mets�nel�in, olisin varmaan kettu. Ja tied�n, milt� pihlajanmarjat maistuvat.
Viisi vuotta olen el�nyt sy�den terveellisesti ja liikkuen s��nn�llisesti. Parin ensimm�isen vuoden aikana laihdutin melkein uskomattomalta tuntuvan 50 kg. Sen j�lkeen olen pit�nyt painoni kurissa ja pyrkinyt parantamaan lihaskuntoani. Tilastot kertovat, ett� alle 10 prosenttia laihduttajista on pysynyt viiden vuoden kuluttua tavoitteessaan (kuulin prosentit jostain radio-ohjelmasta, valitettavasti minulla ei ole muistissa l�hdett� eik� tarkkoja lukuja). Olen iloinen ja v�h�n ylpe�kin, ett� kuulun tuohon v�hemmist��n. Minunlaiselleni tunnesy�p�lle el�m�ntapojen muuttaminen on ollut jatkuvaa itsetarkkailua v�h�n samaan tapaan kuin alkoholistilla, joka on p��tt�nyt el�� ilman viinaa. Tied�n, ett� jos antaisin periksi, voisin viel�kin lihoa entiselleni. Siksi punnitsen itseni p�ivitt�in varmasti el�m�ni loppuun asti. En aio sortua itsepetokseen.
Toinen mittari ovat vaatteeni, etenkin n�m� nahkahousut. Viime talvena ne eiv�t en�� mahtuneet kunnolla jalkaani. Nyt taas mahtuvat ja olen tyytyv�inen niin kuin kuvasta n�kyy.
Varmasti on olemassa toisenlaisiakin onnistumistarinoita, mutta haluan olla rehellinen. Ei t�m� helppoa ole, mutta eritt�in palkitsevaa. Siksi kannattaa yritt�� aina uudelleen, kunnes onnistuu. Tilastollinen tosiasia on, ett� laihduttajalle painon pudottaminen on helpompaa kuin terveellisess� painossa pysyminen. Eli sitten vasta voimia tarvitaankin.
Oikeastaan ei ole ollenkaan kysymys laihtumisesta, vaan ihmisen� kasvamisesta. Tunnesy�p�n pit�� opetella kohtamaan el�m�ns� aidosti ilman korvikkeita, kest�m��n pettymyksi� ja silti s�ilytt�� itsekunnioituksensa, el�m�nhalunsa ja rohkeutensa. Pit�� tarttua itse veneen airoihin ja oppia sek� soutamaan ett� huopaamaan ja ennen kaikkea nauttimaan.
Olen muuttanut Loma-Kolille pienelle Kortelahden tilalle K�r�nk�lammen rannalle K�r�nk�vaaran juurelle. L�ysin unelmieni paratiisin, mutta suureksi surukseni ihminen kaivureineen murentaa vaaramaisemaa muuttaen sit� autioksi huvilaslummiksi. Lomasesonkien ulkopuolella taidan olla kyl�n ainoa vakituinen asukas. Viihdyn kaikesta huolimatta ja p�rj��n hyvin autottomana punaisessa m�kiss�ni. Olen saanut Kolilta paljon uusia yst�vi�. Vanhat yst�v�t tulevat mieluusti luokseni retkeilem��n, saunomaan ja uimaan.
Kortelahdesta on tullut aito mummola, kun ensimm�inen lapsenlapseni Petrus Hilarius syntyi viime kev�ttalvena. Hilarius tarkoittaa nauravaista. Pikku Peetulle nimi osuu nappiin.
Valokuvaus on rakkain harrastukseni ja my�s ty�ni. Myyn kuviani toiminimeni Suakkunan kautta. Minulla on ollut puolentoista vuoden aikana kolme omaa ja yksi yhteinen valokuvan�yttely. Kameran avulla tutustun ja solmin siteit� luontoon, itseeni ja muihin ihmisiin. Valokuvausmatkani ovat vieneet minut Lappiin, Vienan Karjalaan, Kolin, Paanaj�rven ja Saaristomeren kansallispuistoihin.
Silva, Pipari ja Hilla. Pikkuk�py ei viel� p��ssyt mets�retkelle.
Perheeseeni kuuluu muualla asuvien lasten perheiden lis�ksi kaksi koiraani ja kaksi kissaani.
Blogissani El�kel�inen kerron kuvin el�m�st�ni Kolin Kortelahdessa ja kuvausretkist�ni saaristosta Lappiin.
