Koiramaiset harrastukset

Esittelen muutamia koiraharrastuksia, jotka ovat minulle ja koirilleni mieluisia.

Pipari sohvaperunana

Jäädäkö sohvalle vai lähteäkö poluille? Koirani ovat aina valmiita retkille, mieluimmin tuntemattomille poluille ja umpihankeen.

Retket

Pipari kukkakedolla Sokojärvellä

Silva Lieksan Vaskikalliolla

Suosituin harrastukseni on kulkeminen koirieni kanssa luonnossa ja valokuvaaminen. Metsissä, vaaroilla, rannoilla ja soilla liikkuessani yritän aina muistaa, että minä olen siellä koirineni kylässä. Isäntiä ovat luonnoneläimet ja niiden kotirauhaa tulee kunnioittaa.

Järjestän retkiä ja pieniä vaelluksia yhteistyössä muiden koiraharrastajien kanssa.

Tsahpi Helvetinportin suolla

Hukkaharkat

Perjantai-iltaisin minut ja koirani löytää Romon metsistä. Olen harrastanut pelastusetsintää jo kohta kymmenen vuotta. Hukkaryhmässä halutaan antaa koirille ja ihmisille positiivisia kokemuksia yhteistyöstä. Koirat saavat toteuttaa itseään käyttämällä päätään ja nenäänsä maalimiesten etsimiseen. Meillä ei ole tiukkoja tavoitteita. Me harrastamme etsintää ja piiloleikkejä omaksi ja koiriemme iloksi ja hyödyksi. Meillä on mukava porukka eikä meitä karkota metsistä edes hirvikärpäset, lumesta, pakkasesta ja pimeydestä puhumattakaan.

Jos olet kiinnostunut harrastuksesta, ota yhteyttä.

Hukkaharkoissa on paljon omia kasvattejani. Minulla on siellä erinomainen tilaisuus seurata koirien toimintakykyä ja muita luonteenpiirteitä. Muun muassa näin kerään ”hiljaista tietoa” kasvateistani ja mahdollisista siitoskoirista sekä niiden sukulinjoista.

Aihkin (Pilvipolun Metsänpoika) löytämisen riemua:

Aihki

Aihki

Aihki

Aihkin palkka

Aihki

Tokoilua

Vedän Lappalaiskoirat ry:n Pohjois-Karjalan alueosaston tapakoulutusryhmää. Se on tarkoitettu lähinnä nuorille koirille. Ryhmässä opetellaan toisten koirien kohtaamisia ja muita koti- ja katutapoja. Kokoonnumme kerran viikossa jonain arki-iltana Kontioniemessä. Ota yhteyttä, jos haluat tulla lappalaisesi kanssa koirakouluun.

Pilvipolun Vilivilpertti

Omien koirieni kanssa harrastan tokoilua ystäväporukassa. Kokoonnumme noin kerran viikossa. Lisäksi pitäisi harjoitella muutama minuutti päivittäin. Tärkein tavoitteeni on opettaa koiralle omaa kieltäni ja oppia koiran kieltä. Arkielämässä on paljon hyötyä, jos koira osaa seurata, jäädä paikoilleen ja pysähtyä käskystä. Selvästi koirani nauttivat tokoilusta tai ainakin palkkioksi annetuista nameista. Meidän ohjaajien palkka on yhteinen rupattelu- ja kahvihetki harjoitusten jälkeen.

Poropaimennusta

Olen ollut poropaimennuskokeissa ja kilpailussa mukana alusta asti eli vuodesta 1995. Olen testannut kaikki omat koirani ja kilpaillut usean kanssa. Palkinnoilla kisassa olen ollut Pilvipolun Lillin, Cikkin, Pilvipolun Silvan kanssa. Nykyisin keskityn koirien seuraamiseen, kuvaamiseen ja lehtijuttujen tekoon kisasta. Poropaimennustapahtumassa seuraan silmä tarkkana siitoskoirien, mahdollisten tulevien siitoskoirien ja lähisukulaisten työskentelyä. Mielestäni poropaimennuskoe on monipuolinen koiratapahtuma, jossa voin havainnoida koirien luonnetta ja käyttöominaisuuksia.

Venla ja porot

Pilvipolun Kuksamuori eli Venla palkittiin Tanhuan kisoissa kolmantena 2007. Venlan emä on Pilvipolun Lilli ja isä Kievraduv´va Tsahpi. Venla työskentelle kotioloissa hevosten kanssa. Se on peräänantamaton, rauhallinen ja kuuliainen paimentaja.

Mielenkiinnolla seurasin Sodankylän Kommatin aidalla vuoden ikäisen porokoiran Tuhkavuorten Velhokiven (e Kivimannun Skifi-Satu) kilpailusuoritusta. Velhokivi opettelee porokoiraksi Pekka Rouvisen porotilalla Vuotsossa. Sen isä on Pilvipolun Kevätvelmu, joka on suorittanut poropaimennuskokeen, isän emä Pilvipolun Silva ja sen emä lähtönarttuni Cikki. Velhokivi tuli kovatasoisessa kilpailussa kolmanneksi.

Velhonkivi

Velhonkivi

Velhonkivi

Hyvin Velhokivi pysyi porojen perässä. Vaikka se oli vauhdikas, se ei ollut aggressiivinen poroja kohtaan.

Velhonkivi

Pilvipolun Pihka-Viehka eli Kuru(i Peanu Vaaprotti e Pilvipolun Leammi-Ahku) tuli Tanhualla 2007 kilpailussa viidenneksi. Sillä on laumankäsittelytaitoa. Sen isoäiti Cikki on selvästi periyttänyt laumasilmää jälkeläisilleen. Olen nähnyt Cikin jälkeläisten niputtavan parttion eli pitävän sitä koossa kiertämällä laumaa. Olen myös nähnyt, miten koira osaa säädellä välimatkaa poroihin, ettei parttio hajoaisi. Viisas koira osaa perääntyä, jos poro hermostuu. Mutta hyvä paimen ei anna koskaan periksi. Määrätietoinen, hyvä haukku on tärkeä. Nämä kaikki ominaisuudet oli poromiesten kasvatilla, rotuunotetulla Cikillä ja minun tavoitteeni on säilyttää niitä Pilvipolun jälkeläisissä.

Kuru ja porot