Omat koirat

Silva ja Pipari

Pilvipolun Silva

Cikin ensimmäisestä pentueesta jätin itselleni Silvan. Silva sai nimensä Joensuussa vuonna 1999 järjestettyjen Silva-metsämessujen mukaan. Olin mukana messuilla esittelemässä maatiaisia. Kolme vuotta myöhemmin Silvan ensimmäiset Metsäläis-pennut olivat messujen maskottina. Silvan isäksi valitsin poromiehen koiran Torstin. Se oli nuori uros, joka oli osallistunut peltoporojen ajoon. Valitsin Torstin isäksi sen isän Retun tähden. Olin nähnyt Retun hyvät paimennustaidot poropaimennuskokeessa ja kilpailuissa. Torstin emä on hettalainen rotuunotettu Eppu. Silvan taustasta siis 75 prosenttia on rotuunotettuja koiria. Retun ja Epun suku on jatkunut ainoastaan yhden sen tyttären ja Silvan kautta.

Silvalla on elossa sisko Pilvipolun Sara eli Ralli, joka on toiminut pelastuskoirana hälytysryhmässä. Toinen sisko Siri kuoli pikkupentuna kyynpistoon. Silva on käynyt nuorempana näyttelyissä ja hankki nopeasti Suomen ja Ruotsin muotovalion tittelit. Poropaimennuskisan se läpäisi hieman alle kymmenkuisena ja sijoittui heti viidenneksi. Silva on osallistunut kilpiluihin Raattamassa ja Narkauksessa sijoittuen yhdeksänneksi ja seitsemänneksi. Luonnetestistä Silva sai 142p.

Silvalla on kaksi rekisteröityä pentuetta, metsäläiset 2001 ja kevätkepposet 2003 sekä rekisteröimätön ”geenipankkipentue”, kontiopennut Aila Korhosen kasvatin Nikun kanssa.

Silvan jälkeläisnäyttö on hyvin tutkittua sekä terveyden että käyttöominaisuuksien puolesta. Sillä perusteella voidaan sanoa, että jälkeläisnäyttö on hyvä ja tasainen. Luonteeltaan jälkeläiset ovat olleet aktiivisia, vilkkaita ja yhteistyöhaluisia. Jälkeläisistä Pilvipolun Metsänurho toimii pelastuskoirana hälytysryhmässä. Muut ovat mukavia harrastus- ja perhekoiria. Viisi jälkeläistä on suorittanut poropaimennuskokeen ja Pilvipolun Metsänpoika sekä Metsänurho on palkittu kilpailussa. Luonnetestiin on osallistunut 4 jälkeläistä. Pisteet ovat vaihdelleet 120 -208. Kaikilla on ollut kohtuullinen toimintakyky ja taistelutahto, hermorakenne hieman rauhaton tai tasapainoinen ja ne ovat olleet luoksepäästäviä. Silmät on tutkittu 7:ltä jälkeläiseltä eli 50 prosentilta. Kaikkien silmät ovat olleet terveet ilman huomautuksia. Lonkkatulokset ovat vaihdelleet välillä A-C. Löysälonkkaisuutta Silva todennäköisesti periyttää. Kyynärät on tutkittu 30%:lta, kaikki kunnossa. Muutamalla jälkeläisellä on ollut iho-ongelmia, lähinnä pölypunkkiallergiaa, joka on saatu hoidettua ruokinnan muutoksella. Yksi Silvan jälkeläinen on lopetettu viisivuotiaana oletettujen epilepsiakohtauksien takia. Silva on testattu prcdPRA-sairausgeeenistä vapaaksi eli se ei voi periyttää tätä sairautta jälkeläisilleen.

Nuorempana Silva haki paikkaansa meidän kuuden koiran laumassa ja joutui joskus tappeluihin. Nykyisin se on lupsakka, huumorintajuinen ja leikkisä lauman johtaja, joka hyväksyy myös vierailevat koirat laumaansa, jos ne hyväksyvät mukisematta Silvan johtajuuden.

Voin sanoa täydestä sydämestäni, että Silva on LOISTAVA.

Silva Höytiäisen rannalla

Silva Höytiäisen rannalla juhannusyönä 2006

Silva

Metsien ja lumikenttien kuningatar

Silva Kolilla

Silva ja Pipari Höytiäisellä pääsiäisenä 08

Silva ja Pipari Höytiäisellä pääsiäisenä 08

Pilvipolun Pipariakka

Kun sijoitusnarttuni Pilvipolun Leammi-Ahku teki joulun alla 2004 neljä pentua, pihkapiparit, jätin itselleni kasvamaan tumman parkkipennun tytön Piparin. Suurin syy päätökseeni oli Piparin emän vanhemmat, Cikki ja porokoira Iresa Jytä Joonas eli Joksa. Olin nähnyt Joksan sekä kotioloissa Lemmenjoella että porojen perässä. Se oli kuuliainen ja innokas työkoira, kotona lupsakka perhekoira. Pihkapipareiden isä on mielenkiintoinen risteytystaustainen Peanu Vaaprotti eli Viehka. Viehkan emälinjan ja isän Santun suvut menevät suoraan porokoiratutkimuksen koiriin, emänisä on paimensukuisen lapinkoiran puolella paljon jälkeläisiä saanut Risukarhin Sirma. Molemmat vanhemmat ovat vilkkaita ja melko teräviä koiria. Viehka toimii hälytyskoirana pelastusetsintätehtävissä Oulussa. Pipari on tietyllä tavalla äärikoira. Se tekee kaiken vauhdilla ja minun on oltava tarkkana, että pysyn mukana. Se huomaa kaiken ja sillä on vahva puolustushalu. Pipari osaa kuitenkin rauhoittua ja on hyvin tottelevainen. Kutsun sitä avioerolapseksi. Luulen, että oman elämäni epävarmat ajat ovat korostaneet sen suojeluhalua. Mutta toisaalta Pipari on hyvin rehellinen. Jos se omasta mielestään havaitsee jotain pelottavaa, se haukkuu eikä ole koskaan purrut. Toisten koirien kanssa Pipari tulee hyvin toimeen pienen alkujäykyyden jälkeen. Pipari on lahjakas etsijä ja suoritti poropaimennuskokeen Tanhualla 2007. Piparin kaikki kolme sisarusta ovat myös läpäisseet poropaimennuskokeen. Kaikkien paimennus on ollut ensimmäisellä kerralla vähän kiihkeää ja jahtaavaa. Pilvipolun Pihka-Viehka eli Kuru palkittiin Tanhualla kilpailussa viidentenä. Se osoitti työskentelyssään erinomaista laumankäsittelytaitoa. Kolme on suorittanut luonnetestin ja yhteisinä ominaisuuksina voidaan mainita terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, hermorakenne hieman rauhaton +1, kovuus hieman pehmeä +1, luoksepäästäviä, hieman pidättyviä +3, +2ab. Pipari sai 79 pistettä, Pihka-Ahku ja Pihka-Viehka molemmat 129 p.

Pihka-Viehkalla eli Kurulla on todettu silmissä nuorena HC. Lisäksi Kuru sairastaa addissonin tautia. Muut kolme ovat olleet tähän asti täysin terveitä. Kaikkien silmät on tarkastettu yli 2-vuotiaina, lonkat ovat muilla A, Piparilla B, kyynärät ja polvet 0-0. Pipari ja Pyry eli Pipariukko ovat prcdPRA-sairausgeenin kantajia, Pihka-Ahku ei kanna tätä sairausgeeniä. Kukaan ei toistaiseksi ole jatkanut sukua.

Itse olen ajatellut, että jos uusia sairauspeikkoja ei ilmaannu ja Pipari pysyy terveenä, teen sillä ainakin yhdet pennut sen harvinaisen suvun ja monien hyvien ominaisuuksien takia. Minulla on Piparista, sen sisaruksista ja vanhemmista paljon tietoa, sekä hyvää että huonoa. Siksipä minulla on mahdollisuus etsiä mahdollisimman hyvin Piparin vikoja korjaava ja sen hyviä ominaisuuksia korostava siitoskumppani.

Pipari

Pipari on minun herkkukoirani. Makea ja mausteinen, ripaus tulista pippuria. Juuri sellainen, johon jää koukkuun loppuelämäkseen.

Pipari

Piparin kanssa aamu-usvaisella Sokojärvellä

Pipari

Elettyäni pari vuotta yksin kolmen koiran kanssa, minua oli pakko myöntää, että yhden ihmisen autottomassa huushollissa kolme koiraa on liian paljon. Jouduin tekemään kipeän ratkaisun ja etsimään paimensukuiselle lapinkoiraurokselleni Kievraduv´va Tsahpille uuden kodin. Ratkaisu on osoittautunut hyväksi ainakin Tsahpin kannalta.

Tsahpin suakkuna Kaksi ystävää lohduttaa.

In memoriam

Irene

Lilli

Cikki