Minun olisi vaikea kuvitella el�m�� ilman koiriani. El�m� ilman koirienkasvatusta sen sijaan on helppo kuvitella. Kasvatan koiria vain niin kauan, kun voin tehd� sen hymynpilke silm�kulmassa ja k�si syd�mell�, iloisesti ja vilpitt�m�sti. Jokainen Pilvipoluilla syntyv� pentue on harkittu ja toivottu.
Aloitin koirankasvatuksen vuonna 1992. Siitosvalintojeni l�ht�kohdat ovat terveyden ja hyv�n luonteen lis�ksi poropaimenominaisuudet, monimuotoisuus ja harvinaiset suvut. Alusta asti pyrin kartoittamaan ja s�ilytt�m��n koirissa poropaimenelle tarvittavia ominaisuuksia. T�ss� ovat olleet hyv�n� apuna luonnetestit ja poropaimennuskokeet, joihin olen itse osallistunut ja innostanut my�s kasvattejani osallistumaan. Koiristani jokunen on mennyt ty�koiriksi porotiloille tai maatiloille. Muutama kasvattini ty�skentelee pelastusetsint�koirana h�lytysryhmiss�. Suurin osa on perhe- ja harrastuskoiria. Vaikka Pilvipolun kenneliss� on syntynyt jo yli 200 pentua, varsinaisia ongelmakoiria ei tiet��kseni ole ollut kuin yksi paimensukuinen uros. Vain muutama koira on vaihtanut aikuisi�ll� kotia.
Kuva: Pirkko Arveli
N�it� omia polkuja tallatessani olen tullut siihen tulokseen, ett� mukavinta on osallistua koiraj�rjest�jen toimintaan ruohonjuuritasolla. Ved�n Lappalaiskoirien tapakoulua Kontioniemess� ja olen mukana Hukkaryhm�ss�, jossa harrastetaan pelastusetsint��. Paimensukuisen Lapinkoiran Seurassa olen toiminut aiemmin aktiivisesti. Syd�nt� l�hell� on ollut suojeluohjelman teko paimensukuiselle lapinkoiralle. Siin� esitettyj� periaatteita sovellan kaikessa kasvatusty�ss�ni. Olen ollut mukana Porokoirakerhon toiminnassa ensimm�isist� poropaimennuskokeista l�htien 1995 suunnittelemassa koetta, valokuvaamassa ja kirjoittamassa Koiramme-lehteen.
Iloisena ilman katkeruutta voin todeta, ett� hyv�t asiat ovat raivanneet tiens� eteenp�in. Monimuotoisuus, luonnetesti ja poropaimennuskoe eiv�t en�� nosta lappalaiskoirav�en niskakarvoja pystyyn, eiv�t ainakaan nuorempien harrastajien keskuudessa.
Kasvatusty�ni juhlavin hetki porpaimennuskisat 2007 Tanhuan aidalla Savukoskella: voittaja Iresa Uldan Uni (vas.) , toinen Pilvipolun Mets�npoika eli Aihki (toinen vas.), kolmas Pilvipolun Kuksamuori eli Venla (edess�), nelj�s Lumiturpa Gamu (oik.), viides Pilvipolun Pihka-Viehka (oik. takana), kuudes Kajaskiven Merlin (e Pilvipolun Lazzarella, keskell�), seitsem�s Syd�ntalven Fanfaari (i Pilvipolun Riite). Takana on kolmanneksi tullut lpk Eetu.
Omassa kasvatusty�ss�ni minulla on konkreettisena tavoitteena s�ilytt�� niit� sukulinjoja ja narttulinjoja, jotka katson uhanalaisiksi tai jotka monipuolistaisivat geenipoolia.
Siitoskoirilla t�rkeint� ovat hyv�t lis��ntymisominaisuudet. Siin� onneksi voin viel� antaa v�h�n luonnonvalinnan toimia. Pilvipolun kenneliss� ei k�ytet� keinosiemennyst� eik� hyv�ksyt� pakkoastutuksia. Jos nartulla ei ole hyvi� em�ominaisuuksia, sit� ei k�ytet� en�� siitokseen. Pilvipolun koirien tulee olla luonnostaan elinvoimaisia.
Minulla on syntynyt 27 paimensukuisen lapinkoiran pentuetta ja l�ht�narttuni Irenen em�linja jatkuu vahvana. Irene-Lilli-linja jatkuu Kalliopihan ja Juskankankaan kenneleiss�, tytt�reni jatkaa Irene-Taiku-linjaa Pilvipolun Syystyynill� ja poikani jatkaa Kello Riinan em�linjaa yhdistettyn� Irene-linjaan Pilvipolun Saaga-Beanalla. Minulla on yksi paimensukuinen sijoitusnarttu Pilvipolun Cugu-Cugu, jossa jatkuu koirieni Riinan ja Kievraduv�va Tsahpin suku.
Irenen sukukokous 2007Lapinporokoirien kasvatuksessa tavoitteenani on s�ilytt�� kautokeinolaisen, saamelaisten poromiesten arvostaman suvun ainut elossa oleva haara elinvoimaisena. L�ht�narttuni, rotuunotettu Cikki on ainut, joka on jatkanut sukua. Cikin narttulinjoista Pilvipolun Silvan j�lkel�iset ovat toistaiseksi olleet suurin piirtein terveit� ja hyvi� siitoskoiria. Toiveenani on saada uusi narttulinja Cikin tytt�ren Pilvipolun Tuntsancabban kautta, jossa is�n� on porokoira Piekku. Haluaisin vahvistaa my�s yhdistelm�n Cikki-Iresa Jyt�-Joonas (Joksa) jatkuvuuden. Pienin� puroina muilla kasvattajilla jatkuu Cikin muut yhdistelm�t. T�h�n menness� minulla on syntynyt 11 lapinporokoirapentuetta.
Cikkin sukukokous 2006Pohjois-Karjalaan on syntynyt yhteisty�ss� edesmenneen Aila Korhosen kanssa pieni porokoiraperim�n el�v� geenipankki, jota haluan s�ilytt��. Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunta ei ole hyv�ksynyt n�it� koiria lapinporokoirarekisteriin, joten joudun s�ilytt�m��n sukua Kennelliiton rekisterin ulkopuolella. Jatkan linjaa ainakin rekister�im�tt�m�ll� Somakontiolla eli Ahkulla(i Nikku e Pilvipolun Silva). Aila Korhosen kasvatti Nikku polveutuu suoraan poroty�ss� k�ytetyist�, porokoiratutkimukseen osallistuneista koirista.
Kasvatus on valintoja. T�ydellist� koiraa ei ole. Pit�isi vain osata yhdistell� kypsyneet marjat oikein ja varmistaa hyv� sato jatkossakin.
Minusta on t�rke��, ett� koirat saavat kasvaa kunnolla aikuisiksi ennen kuin niit� k�ytet��n siitokseen. Monet perinn�lliset sairaudet tulevat esille vasta aikuisi�ll�. Vanhempana koirasta tiet�� enemm�n luonteesta, k�ytt�ominaisuuksista, perim�st� ja terveydest�. Sukulaisten j�lkel�isn�yt�ll� on suuri merkitys yhdistelmi� teht�ess�. Siksi on t�rke� kokoontua v�lill� suuremmalla joukolla yhteen pentutapaamisiin ja sukukokouksiin.
Jalostustavoitteinani eiv�t ole sertit eiv�tk� ruusukkeet. Ihanteeni on kauniisti liikkuva, terverakenteinen paimenkoira, jossa n�kyy saamelaisten porokoirien monimuotoinen perim�. Minulle kauneus on terveyden lis�ksi karsimaa, pient� s�rm��, sit� jotakin, joka tekee koirasta persoonan. Katselen kasvattejani usein kameran objektiivin l�pi. Mieluisin minulle on luonnollisen kaunis koira.
Suurin palkkio koirienkasvattamisesta on ollut ilo jokaisesta terveest� pennusta. Nautin pentujen kehityksen seuraamisesta ja niiden kuvaamisesta. Yrit�n antaa pennuille hyv�t l�ht�kohdat tulevaisuuteen. Kasvatusperiaatteeni on luonnonmukaisuus. V�lt�n turhaa l��kkeiden k�ytt��. T�rkeint� on emon huolellinen hoito ja sen pit�minen rauhallisena ja tyytyv�isen� niin, ett� sill� riitt�� maitoa ja voimia hoitaa pentujaan. Terveet pennut on ollut mukava luovuttaa uusiin koteihin. Kasvatustoiminnan ansiosta olen saanut paljon eri-ik�isi� yst�vi� ja tuttavia ymp�ri Suomea. Porokoirani ja niiden sukujen j�ljitt�minen ovat tutustuttaneet minut Lappiin ja poronhoitoon.
Koirani ovat inspiraationi.
Kuva: Aatos Lilja