Narttulinjojen merkitys kasvatuksessa

Irene, Lilli ja taiku

Pilvipolun paimensukuisten lapinkoirien kantanarttu Irene (keskellä) kahden tyttärensä Lillin ja Taikun kanssa

Kasvatustyön perusta on löytää hyvät siitoseläimet. Toisaalta vastuullisessa kasvatuksessa pitää pyrkiä säilyttämään geenejä eli olisi hyvä pyrkiä käyttämään harvinaisempia sukuja ja siitosainesta mahdollisimman laajasti.

Paimensukuisien lapinkoirien kasvatustyön aloitin vuonna 1992 Irenellä , joka edustaa perinteisiä pitkäkarvaisten porokoirien linjoja mutta sen vähemmän käytettyä norjalaista haaraa. Irene jatkoi ainoana sukua sisarusparvesta. Irenen suku laajeni nopeasti myös muille kasvattajille.

Kello Riinan hankimme Pilvipolun kenneliin siitosnartuksi Tanskasta sen harvinaisemman suvun takia. Halusin jatkaa paimensukuisten kasvatusta, mutta koska Irenen suku oli kertautunut jo runsaasti, aloitin uudella narttulinjalla.

Useinhan kasvattajat pyrkivät nopeasti käyttämään omia uroskasvattejaan omille nartuilleen eli tekemään jonkinlaista linjasiitosta. Tietysti omat linjansa tuntee hyvin ja tuleehan se yleensä halvemmaksikin. Minä uskon narttulinjoihin ja pyrin hakemaan nartulleni erisukuiset urokset. Omia saman linjan uroksiani käytin ainoastaan kaksi kertaa yhteensä 27 paimensukuisessa pentueessa. Uskon, että juuri siksi Irenen suku on säilynyt elinvoimaisena.

Jokaisen koiran geenistössä on sairausgeenejä, jotka runsastuvat sukusiitoksella ja linjasiitoksella. Koska paimensukuisten kanta on vielä suljettu, meidän tulee olla erityisen huolellisia ja rehellisiä siitosvalinnoissamme.

Mielestäni pääsen toteuttamaan itseäni kasvattajana narttulinjoissa. Kaikkein tärkein siitosominaisuus on lisääntymiskyky. En ole koskaan teettänyt pentuja nartulla, joka ei ole suostunut luonnolliseen astumiseen. Astuttamistilanteessa näkyy paljaimmillaan koiran kyvyt, vaistot ja halut. Juuri se elinvoima, jota nyt tavoitellaan koiranjalostuksessa. Kaikki Pilvipolun kennelissä käytetyt urokset ovat astuneet nartut luonnollisesti ilman pakkokeinoja.

Emälinjoissa selkeimmin periytyvät kaikki lisääntymiseen liittyvät ominaisuudet. Irene ja Riina ovat molemmat periyttäneet hyviä siitos- ja emäominaisuuksiaan. Vain kerran olen joutunut turvautumaan synnytyksessä sektioon. Muuten synnytykset ovat sujuneet normaalisti.

Luonteessa molemmat lähtönarttuni ovat vahvaluonteisia, vilkkaita koiria. Nämä ominaisuudet ovat periytyneet mutta valitettavasti hieman laimentuneet jälkipolvissa. Itse olenkin huolissani paimensukuisissa esiintyvästä liiallisesta pehmeydestä.

 

Irene

Irene

Irene in memoriam

Hallava, napakka, iloisen pirtsakka Irene oli Liljan perheen ensimmäinen paimensukuinen lapinkoira, joka hankittiin Pilvilampaiden maatiaiskotieläintilalle edustamaan suomalaista alkuperäistä koirarotua. Irene oli karismaattinen koira, jonka ansiosta koko perhe hurahti paimensukuisiin ja minä aloitin kasvatustyön Pilvipolun kennelissä.

Irene sai luonnetestissä yli 200 pistettä osoittaen taistelutahtoa, hyvää hermorakennetta ja toimintakykyä. Irene oli kohtuullisen kova ja vilkas koira. Sen astutukset ja synnytykset sujuivat hyvin. Se hoiti pentujaan erinomaisesti ja maitoa tuli runsaasti. Irene oli oikeamielinen, kiistaton laumanjohtaja. Se opetti pentunsa ja muut Pilvipolulla syntyneet pennut hyville koiratavoille leikkien innokkaasti pentujen kanssa.

Irene itse oli ehdottoman uskollinen reviirilleen ja omille ihmisilleen. Se periytti hyvin paimennusominaisuuksia jälkeläisilleen, vaikkei itse ollutkaan kovin innokas paimentaja. Paimennuskokeen se läpäisi Raattamassa.

Irenen jälkeläisillä ei ole todettu mitään selvästi periytyviä sairauksia. Yksi jälkeläinen sairastui addinssonin tautiin. Löysälonkkaisuutta on ehkä esiintynyt jonkun verran. Nykyään käytössä olevalla prcd-PRA-geenitestillä kaksi Irenen poikaa Pilvipolun Aaku( i Peanu Dimma) ja Pilvipolin Severi (i Shacal Loitsu) on todettu prcd-PRA:n sairausgeenin kantajaksi. Yhtään Irenen jälkeläistä ei ole sairastunut PRA:han eikä muihinkaan perinnöllisiin silmäsairauksiin. Pilvipolkulaisista silmät on tutkittu yli 50%.

Luonnettaan Irene on periyttänyt kohtuullisesti. Irenen jälkeläiset ovat olleet hieman pehmempiä kuin se itse. Mutta yleensä Irenen jälkeläiset ovat olleet hyvähermoisia, pihallapysyviä ja toimeliaita paimensukuisia. Irenen pennuista on kuusi luonnetestattu ja kaikki ovat läpäisseet testin pistein 96-206.

Ulkonäössä on kirjavuutta niin kuin paimensukuisessa linjassa yleensäkin.

 

Lilli

Lilli

Lillin muisto

Irenen tyttäristä Lilli on jatkanut sukua ketjuissa kuuden tyttärensä kautta: Runo, Taru, Harmaasukka, Rati , Rallaa ja Kuksamuori.

Lilli on vanhin Irenen tyttäristä. Se on perusrakenteeltaan kaunis, pitkärunkoinen, hyvin kulmautunut, kookas narttu. Emän ulkonäköä oli oikeastaan vain värissä. Luonnekin oli Irenen vastakohta: hyvin rauhallinen ja vaatimaton. Irene-emä sai pitää jöötä, Lilli nautti rapsutuksista. Poroaidassa Lilli syttyi ja siitä kehittyi erinomainen paimen. Lilli toimi emännän apulaisena, kun paimennuksen aakkosia opetettiin muille koirille. Lilli oli aina luotettava niin lehmien, lampaiden kuin porojenkin paimennuksessa. Se tuli hyvin juttuun muiden koirien kanssa.

Lilli itse oli hyvin terve koira vanhukseksi asti. Lillin muutamalla jälkeläisellä on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta.

Lilli periytti hyvää rakennettaan melko hyvin, samoin rauhallista luonnettaan ja paimennusominaisuuksia. Lillin jälkeläisistä viisi on luonnetestattu ja ne ovat läpäisseet testin pistein 115-188

 

Pilvipolun Taiku (s. 1993)

Taiku on kiltti ja kaikille ystävällinen. Se rakastaa rapsuttamista ja huomiota, osaa sitä myös kuonollaan vaatia. Se on erittäin sosiaalinen toisten koirien kanssa. Taiku on nuorempana harrastanut emäntänsä Laura Liljan kanssa agilityä. Nyt Taiku harrastaa rauhallisia metsälenkkejä ja leikkimistä tyttärensä Tyynin kanssa. Se on edelleen terve. Taikun yksi tytär sairastaa epilepsiaa ja yhdellä jälkeläisellä on kilpirauhasen vajaatoiminta. Taiku on käynyt luonnetestissä (162 pistettä) ja poropaimennuskilpailuissa se on sijoittunut hyvin, kuten myös katselmuksissa. Taikun ensimmäisen polven jälkeläisitä kolme on luonnetestattu pistein 101-172.

Taiku

Pilvipolun nykyinen matriarkka Taiku kuvattuna syksyllä 2007 14 vuotiaana

Irene-linjan narttuja

Rimma

Juskankankaan kantanarttu Pilvipolun Runo eli Rimma ( i Nutukas Kotivalo e Pilvipolun Lilli) 13v

Juskakankaan tytöt

Juskankankaan neljä sukupolvea Rimma, tyttärentytär Pipsa eli Juskankankaan Niiskuneiti, tytär Miina eli Juskankankaan Lumitähti ja tyttärentyttärentytär Juskankankaan Pilke-Päivikki

Cabba

Kalliopihan vanhin narttu Pilvipolun Harmaasukka eli Cabba (i Pukranvaara Piehti e Pilvipolun Lilli)

Venla

Lillin tytär Pilvipolun Kuksamuori eli Venla ( i Kievraduv´va Tsahpi) on tehnyt Kalliopihalla kahdet pennut. Venla on itse erinomainen paimenkoira, useaan kertaan poropaimennuskisoissa palkittu, vuonna 2007 Venla tuli kisassa toiseksi ollen paras paimensukuinen.

Irene-linjan uroksia

Severi

Irenen pojista eniten on käytetty siitokseen Pilvipolun Simeonia ja Severiä, joiden isä on Shacal Loitsu. Molemmat pojat ovat eläneet vanhoiksi terveinä, mutta kuvassa oleva Severi on todettu pcdrPRA-geenin kantajaksi.

Tshokka

Kukkipuun Tshokka on kuuluisin Simeonin pojista, emä Huhtun Gaissa. Se on erinomainen paimenkoira, joka on päihittänyt poropaimennuskilpailuissa arvostetut työkoirat. Tshokalla on ollut neljä pentuetta. Nyt se viettää eläkevaarin leppoisia päiviä Kalliopihan kennelissä.

Vili

Pilvipolun Vilivilpertti on Severin poika, emä on Pilvipolun Sammalsukka Irenen Lilli-linjaa. Vili on nuoren emäntänsä Annen kanssa saavuttanut agilityssä juniorien suomenmestaruuden ja monia muita mitaleja.

Taiku-linjasta eniten on käytetty siitokseen Pilvipolun Riitettä, joka on Taikun tyttären Pilvipolun Saa-Ruskan poika. Riite on toiminut porokoirana. Sen tytär Sydäntalven Fanfaari eli Taru on porokoirakisan kaksi kertaa voittanut työkoira Savukoskelta ja Kellokas-kennelin lähtönarttu.

Sakke

Tarun poika Kellokas Sarrit eli Sakke.

Koirani on kuin metsän maahinen
Silmät tuikkivat vilkkaina kevätpuroina,
turkki kuin aarnimetsän sammalmatto.
Häntä jättikuusen helmaoksa.

Pepe, Irene ja Lilli

Muistoissani perheemme rakkaat koirat Irene, tytär Lilli ja tyttärenpoika Pepe.

Kerron koiristani kirjassani Maatiaisten matkassa