Paimensukuisten syyslaulu
T�m� sivu on omistettu kaikille vanheneville yst�villeni ja rakkaimmilleni.
Erityisesti Irenelle.
Tove Janssonin Syyslaulu (suom. Esko Elstel�) soi usein mieless�ni:
Kotimatka pitk� niin, ei vastaantulijaa,
illat sammuvat kylm��n h�m�ryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkk� mieli pujahtaa
syksyiltani yksin�isyyteen.
Irene 14,5v lokak. 2004
Kas, pime�h�n saa sit� ajattelemaan,
mit� muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan miten paljon tehd� tahdoinkaan,
miten v�h�n siit� aikaan sainkaan
Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
p�iv�n ei hetket niin pitki� lie.
Suo valon sytty�, y� kohta saapuu
pois kes�n kukkaset syksy vie
Lilli 12,5v ja ensimm�iset lumihiutaleet It�l�ss�
Etsin jotain mik� meilt� unohtunut on,
mink� l�yt�� m� avullasi voisin.
On kes� lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siit� mik� ois voinut olla toisin.
Kai tulet pian ennenkuin pime��n m� j��n,
eih�n kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos l�yt�isimme toisemme silloin ehk� n��n
keinon, jolla viel� kaiken saamme kukkaan.
Irene ja Lilli
Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
p�iv�n ei hetket niin pitki� lie.
Suo valon sytty�, y� kohta saapuu
pois kes�n kukkaset syksy vie.
Syksyn tuuli mukanaan vie kes�n muistotkin,
nyt jo turhaan s� kysyt minne vie t��.
Nyt rakastan kai v�hemm�n kuin ennen rakastin,
mutta enemm�n kuin koskaan saat tiet��.
Nyt majakat me n��mme, kun myrsky raivoaa,
tuuli vaahtop�iden ��net t�nne kantaa.
Ja t�rkeint� on syd�mmemme ��nt� noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kirsti ja paimensukuiset Katajarinteell� lokak. 2004
Kuva: Johannes Lilja
Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
p�iv�n ei hetket niin pitki� lie.
Suo valon sytty�, y� kohta saapuu
pois kes�n kukkaset syksy vie.
El�m�niloinen pilke on palannut Irene
Takaisin Irene in memoriam -sivulle