kirjat

valokuvat


suakkunoita

Pilvipolun kennel


maatiaiset

sh-ori Pilven Poika




arkisto

yhteystiedot

Huovutettu sydän eli kuvakertomus avioerosta

(Kuva: Pirkko Arveli)

Syksyllä 2005 minä ja mieheni Veikko olimme monen uuden asian kynnyksellä. Yrityksemme Pilvilampaat oli myyty, neljästä lapsesta enää nuorimmainen oli kotona. Meillä oli monta yhteistä innostuksen kohdetta: luonto, koirat, hevoset, valokuvaus ja kirjoittaminen. Olimme tunteneet toisemme 34 vuotta ja asuneet yhdessä 33 vuotta. Lokakuussa kävimme laittamassa rakkaan korpikotimme Itälän Kuhmossa talvikuntoon ja poikkesimme matkalla Otroskoskella.

Otroskoski


Joulun jälkeen 27.12.05 mieheni ilmoitti, että hän haluaa erota. Ilmoitus tuli minulle täydellisenä yllätyksenä. Me emme olleet kasvaneet toisistamme erilleen. Mutta olimmeko kasvaneet liikaa yhteen? Joulukuun viimeisenä päivänä muutin sukunimeni Liljasta Hassiseksi. Samana päivänä ostin uuden kameran Canon EOS 5D. Kamerasta tuli pelastajani. Sen kanssa jatkoin keskusteluja, jotka jäivät Veikon kanssa kesken. Kamera toimi muistina, peilinä ja ikkunana.


Surukulkue

Avioliitossamme arvokasta oli ollut rinnalla kulkeminen ja luottamus vaikealla hetkellä.

Tammikuussa tapahtui onnettomuus. Ensimmäisen kerran jouduin tekemään vaikean ratkaisun yksin, hyljättynä.

Cikki in memoriam

Yhteisen elämämme aikana olimme asuneet monessa paikassa, joista minulle rakkaimmat olivat Hangossa Vuokkopaikka, Koskenpäässä Nurmelan mökki, Rämsöössä Vuorelan mökki, Valamossa Sillankorva, Pyytivaaralla Pilvilampaat ja Kuhmossa Itälä.

Itälä

Itälästä luopuminen oli sydäntäraastavaa. Surullisinta oli tunne, ettei ollut enää yhteisiä muistoja. Oli vain minun muistoni ja ikäväni.

Jäähyväiset Itälälle

Helle


Koirani Silva, Tsahpi ja Pipari pitivät minut liikkeellä. Pyytivaaran Pilvipolkua olin tallannut niiden kanssa 17 vuotta.

Lähtö

Kontioniemen maisemat, avarat jääkentät ja uuden kodin sisustaminen lohduttivat.

Sininen horisontti

Keväällä 2006 tapahtui paljon. Sijoituskoirani, lapinporokoiranarttuni Pilvipolun Kevätpilkkeen kanssa hoidin maailmalle Maa-pennut, aloitin pitkän kuntoutuksen Vuorelassa Siilinjärvellä, kirjani Maatiaisten matkassa ilmestyi ja ostin uuden asunnon, kauniin kaksion ja alakerran työhuoneen Impilinnasta. Hukutin suruni toimintaan.


Muutto

Eläköön maatiainen

Tupaantuliaiset

Kesällä tein kuvausmatkan Vienan Karjalaan ja Solovetskin luostarisaarelle. Hyvät haltiani etsivät minulle parhaat paikat, joita taikakamerani tallensi.

Akkunoita Vienan Karjalaan

Perustin oman yrityksen Suakkunan.

Cikin tuhkat vein ystäväni Leenan kanssa Cikin syntysijoille Kautokeinoon.

Cikkin tuhkat

Syksyllä suru tuli musiikin, runojen ja kuvien mukana. Suruni ei ollut katkeraa vaan haikeaa, kiitollista hyvästijättöä. Surusta oli tullut lohduttaja.


Muistatko syyskuun

Sure loppuun

Luodut emme olleet toisillemme


Kevät herätti minut ja levottoman kaipauksen

ja minussa kyti tuli

Kesällä, kun erosta oli kulunut puolitoista vuotta, elämännälkä oli palannut. Tajusin, että minulle oli annettu tai paremminkin, että minä olin saavuttanut uuden mahdollisuuden. Lapseni ovat lähteneet pesästä ja elävät elämäänsä. Äitinä olen turvaihminen taustalla.

Villan tuoksussa kasvaneet Liljat

Työni suhteenkin kaikki on mahdollista. Minulla on oikeus jäädä tämän lukuvuoden jälkeen eläkkeelle opettajantyöstä, jos haluan. Mutta voin myös jatkaa tai vaihtaa työpaikkaa, jos haluan. Tunne on sama kuin nuorena ylioppilaana, jolloin melkein kaikki ovet olivat auki, mutta eniten houkutti se, joka oli vain raollaan.


Totta, ikää on. Mutta kuntoni on parempi kuin oli nelikymppisenä. Kevyesti kuljen metsäpolkuja, hyppään ojien yli, veneeseen tai vaikka ratsaille. Olen laihtunut puoleen. Ihmettelen itsekin muuttunutta muotoani. Nautin uusista vaatteistani ja pukeutumisen värileikistä.

Tänään syksyllä 2007 tällä suakkunalla on onnellinen loppu.

Huovutettu sydämeni kestää eivätkä katkeruuden koiperhoset ole tehneet sinne kolojaan.
Eihän koiperhoset viihdy auringossa, tuulessa ja pakkasessa!


(Kuva: Raila Hagström)

Kirsti